Mistä johtuu että rakennusalalla törmää jatkuvasti siihen että “ammattimiehet eivät” osaa rakentaa? Eikö ammattikoulussa opeteta rakentamisen alkeita? Vai eikö ne mene kaaliin?
Ammattikoulussa opetetaan rakentamisen alkeet. Ykskään sieltä valmistunut ei ole tuoreeltaan täysverinen ammattimies, vaan vaaditaan vielä työkokemusta rutkasti, ennen kuin ollaan tosi ammattilaisia. Sama homma varmaan vähän kaikilla aloilla. Rakennuksilla on myös paljon niitä jotka eivät ole käyneet rakennusalan ammattikoulua, vaan ihan jotain muuta, tai sitten ei kouluja ollenkaan perus/kansakoulun jälkeen. Luulisin että, juuri tästä kouluttamattomasta porukasta löytyy niitä "ammattimiehiä" jotka eivät osaa rakentaa. Mutta toisaalta kyse on hyvin paljon kiinni asenteesta. "Ei se niin tarkkaa ole" on hyvinkin yleinen asenne rakennuksilla. Valitettavaa se toki on, mutta meitä on joka lähtöön. Ammattikoulua en kyllä lähtisi sormella osoittamaan. Kyllä siellä tehdään hyvää työtä.
Olen kuullut myös että mestarit käskee tekemään sutta mm. käyttämään märkiä eristeitä. Ei ehditä peittään eikä hankkimaan kuivaa.
Mitä tapahtuu märälle villalle muovien keskellä?
Koulussa ei varmaan ole syy vaan asenteissa ja kiireessä.
Olen kuullut myös että mestarit käskee tekemään sutta mm. käyttämään märkiä eristeitä. Ei ehditä peittään eikä hankkimaan kuivaa.
Ehkä mestaritkin noin käskevät, mut kyllä se on ne rakennusliikkeiden omistajat/rakennuttajat ketkä käskevät tekemään sutta ja sekundaa voiton maksimoimiseksi. Aikataulut laaditaan myös niin kireiksi ja keikat tiukoiksi, et oikomaan joutuu, jos aikoo pysyä aikataulussa. Toisaalta kenenkään ei ole pakko tehdä sutta ja sekundaa. Ammatti ylpeyttä pitää olla ja siitä täytyy pitää kiinni.
Asenne se tosiaan on joka niitä ongelmia aiheuttaa.
Tämän päivän ammattikoulutus on itse asiassa aika hyvällä tasolla ja monesti työmailla tuntuu, että nuorilla vastavalmistuneilla tekijöillä on enemmän intoa tekemiseen ja korkeampi työmoraali kuin monella vanhemman ikäpolven rakentajalla (Poikkeuksiakin toki on paljon). En kuitenkaan halua yleistää sillä joka ikä- ja ammattiryhmässä on ihmisiä laidasta laitaan. Joka ammatissa ja alalla on sekä hyviä että huonoja tekijöitä. Niin kauan kuin ihmiset töitä tekevät niin mukana kulkevat kaikki inhimilliset piirteet, eli jokainen tekee joskus virheitä, joskus kyse voi olla tietojen ja taitojen puutteesta, joskus vahingosta, erehdyksestä ja joskus taas silkasta välinpitämättömyydestä. Nuorten vastavalmistuneiden kohdalla on aika usein kuitenkin tilanne sikäli hyvä, että tekijät itse tiedostavat omat tietonsa ja taitonsa tietäen missä niiden raja kulkee ja kehtaavat myöntää myös omat virheensä ja puutteensa, sekä uskaltavat kysyä jos eivät tiedä. (Tämä pätee siis niihin ihmisiin joita omalle kohdalleni on osunut, muunlaisiakin luultavasti löytyy). Ja sitäpaitsi nuoret tekijät tekevät juuri sen mallin mukaan, jonka ovat työmailla vanhemmilta tekijöiltä oppineet ja sen mallin mukaan miten työnjohto on käskenyt. Turha syyttää peiliä jos kuva siinä näyttää rumalta.
Rakennusalalla on kuitenkin sellainen tilanne, että huonoille ja epäpätevillekin tekijöille löytyy tällaisina aikoina töitä, koska työtä on tarjolla enemmän kuin on tekijöitä. Alalla työskentelee paljon ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista koulutusta rakennusalalle ja kokemuskin on mitä on. Jostain syystä toiset luulevat että rakentamisen taito saadaan äidinmaidon mukana, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Ja sitten näitä kaikkia kuitenkin virheellisesti luullaan ja kutsutaan "ammattimiehiksi". Minulle ammattimies ainakin tarkoittaa ammattilaista jonka taidot ja asenne ovat kohdallaan, eikä mitään tiettyä koulutusta tai pätevyyttä.
Vaatimukset ovat kovia, aikataulut tiukkoja ja kustannuspaineet kovia. Koskaan ei ole aikaa ja varaa tehdä kerralla hyvää vaan jätetään töitä ennemmin tulevaisuuden korjausrakentajille. Virheen sattuessa kaikki aika ja energia keskitetään syyllisten löytämiseen, sen sijaan että korjattaisiin asia nopeasti ja joustavasti. Rakennuksia ei rakenneta asumista varten vaan sijoituskohteiksi, pikavoittojen ja nopean pääoman kasvun toivossa, jälleenmyyntiin. Asenteissa on korjattavaa, niin tekijöillä, työnjohdolla, suunnittelijoilla, rakennuttajilla, tilaajilla, käyttäjillä ja kaikilla muillakin tahoilla.
Rakentaminen on kiehtovaa ja mielenkiintoista toimintaa, jossa haasteita riittää loputtomiin. Rakentamalla hyvin jokainen sukupolvi voi jättää näköisensä jäljen maailmaan, osa kestää aikaa ja osa ei. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan jokaiselta hankkeeseen osallistujalta hyvää työpanosta, mutta toisaalta yksikin huono työsuorite voi pilata koko kokonaisuuden. Jokainen voi omalta osaltaan teoillaan ja vaatimuksillaan vaikuttaa siihen mihin suuntaan ala kehittyy. Kuten edesmennyt Juice Leskinen totesi eräässä runossaan: "Sotaan riittävät kaikki, rauhaan tarvitaan jokainen"
Joo, tiedän minäkin erään mestarin, joka viivästytti aikataulua, kun valu oli vielä kostea. Tumpelo sai potkut ja seuraavana aamuna valu olikin yllättäen kuiva ja pojat pääsi hommiin. Saman firman rakennelmia oon muutaman sisältä nähnyt eikä ole ollut viimeistelyssäkään hurraamista. Että näin.
Tällä vuosituhannellakin rakennetuissa kylppäreissä on alkanut pistää silmään lattiakaivot ja erityisesti vedeneristeen liitos niihin. Joissain neliökansissahan on se kaivoon päin oleva pitkähkö kaulus, eikä kansi sovi kaulusta lyhentämättä paikoilleen, jos vedeneristekankaan kiristysrengas on tilassaan. Niinpä kiristysrengas on jätetty pois ja vot neliökansihan menee mukavasti tilaansa.
Joissain neliökansissa kaulusta ei ole lainkaan, mutta sen enempää vedeneristyskangasta kuin kiristysrengastakaan ei näy. Kaivon tiivisterengas, jonka pitäisi olla sen kaivoon taitetun vedeneristeen takana näkymättömissä, retajaa siinä näkyvillä, kuten alla olevassa kuvassa.
Minä kun olen aina luullut, että vedeneristekangas tai -laippa taitetaan kaivoon, johon se kiristetään kaivoa ja sen tiivistettä vasten kaivon omalla kiristysrenkaalla. Olenko jäänyt jostain opastuksesta paitsi vai ymmärtänyt asennusohjeet ihan väärin? Vai olisiko sittenkin niin, että on työn toteutuksessa menty siitä, mistä aita on matalin?
En tiedä monellako tuli outo olo tuon edellisen lukemisen jälkeen mutta tuo pitää varmasti paikkansa ettei vaivauduta edes lukemaan ohjetta kun hommia tehdään. Tuossa on todellinen miina jos homma tehdään väärin oli kyse sitten ylä- tai alakerrasta.
Taitaa olla enemmän työmoraali- ja aikataulukysymys, homma ei ole niin vaikea, etteikö sitä kuka tahansa osaisi tehdä oikein. Sitä vaan, että jos yhdessä vedeneristyksen kriittisimmässä paikassa oikaistaan, niin mistä muualta sitä katetta urakalle on ajansäästön muodossa haettu?
Jatketaan vielä vähän lattiakaivoista.
Olin parisen vuotta sitten erään rautakauppaketjun järjestämässä 'miesten illassa'. Tilaisuudessa esiteltiin rakennustarvikeita, työkaluja ja lisänä oli opastavia työnäytöksiä. Paikalla muiden muassa kahden varsin yleisen vedeneristysjärjestelmän kouluttajat. Seurasin alusta loppuun molempien työnäytökset (kulmien teko, ulko/sisäkulmat, kaivot, läpiviennit). Kun sitten oli kysymysten aika, kysyin kumpaisessakin tapauksessa, "minkä tärkeän työvaiheen lattiakaivosta unohdit ?" Molemmat olivat yhtä tietämättömiä, eli vastaushan on tiivisterenkaan tarkistus ennen kiristysrenkaan asennusta.
Kerroin sitten omasta talostamme. Ostin kaivot rautakaupasta, 6 kpl Uponor. Asensin ne yhdessä putkimiehen kanssa paikoilleen ennen valua, eli tiedän että valun aikaiset suojakannet olivat ja pysyivät paikoillaan koko ajan. Vesieristetyön yhteydessä tarkastin tiivisteet. Kuusi kaivoa, kolme Ok, kahdessa oli tiiviste ylösalaisin ja yhdestä puuttui kokonaan !! Kuvitelkaa lopputulosta, jos en olisi ollut huolellinen.
Ja arvatkaa harmittaako, kun aina saa lukea, että hartiapankkirakentaja se on suurin riski pientalo työmailla ........
Luulen, että moni joka tekee itselleen on erittäin huolellinen ja ottaa asioista selvää ( lukee ainakin käyttöohjeet )
Kyllä sitä ihmeellistä näkee ja kuulee, kuten olohuoneessa kasvavasta nurmikosta ja että eristeet jäi "vahingossa" kokonaan pois. Aikansa nämä firmat tekee sutta, mutta ostajat kärsii kauan. En tiedä mikä tai kuka vastaa konkan tehneen rakennusfirman jäljistä?
Tuota varten meillä on rakennustarkastajat. Ikävää ettei koko homma toimi. Minusta rakennustarkastajan pitää ottaa vastuu noista tapauksista.
Rakennusmiehistä puheenollan, meillä on naapurikunnassa työttömille tarkoitettua koulutusta ja siellä tehdään kahdessa viikossa ammattimies alalle kuin alalle. Ammattimiehen erottaa enää vain siitä että hän uhoaa vähemmän ja osaa ammattinsa.
Meillä rakennustarkastaja on käynyt kolme kertaa ja olemme sisätyövaiheessa. Ei sitä vastuuta mitenkään voi kunnan virkamiehelle tai kunnalle sysätä. Kyllä nousisi veroäyri roimasti. Jokaisen pitää itse valvoa tai palkata valvoja, kaikkea ei voi valtion tai kunnan vastuulle sysätä. Runkourakoitsijan virheistä mekin olemme maksaneet paljon, vaikka valvontaa oli. Hölmöyttämme näet luotimme lupauksiin,e ttä hän korjaa virheet ennen loppusumman maksamista ja maksoimme maksut täysimääräisinä maksuerätaulukon mukaan. Äijäpä jätti homman kesken ja virheetkin tulivat meidän korjattaviksi plus että työn loppuun teettäminen maksoi paljon enemmän kuin jäljellä ollut urakkasumma oli.
Miksi rakennustarkastaja on olemassa? Jos rakennustarkastuksesta on pelkkää haittaa ja ajanhukkaa, niin voihan siinäkin säästää veroeuroja…
Rakennustarkastaja valvoo ainoastaan, että rakentaja on nimennyt omat vastuuhenkilöt ja hyväksyy ne. Jos se vastaava työnjohtaja tai kvv sitten olikin vain paperilla pätevä, mutta jättää valvonnan tekemättä, ei siitä kunta vastaa. Tässä on selvä syy siihen, että kannattaa palkata kunnolliset mesut.
Näinhän se on aina ollut. Jos et itse osaa, palkkaa joku muu tekemään ja tarvittaessa joku muu valvomaan. Minulle on mysteeri että kuviossa pitää vielä lisäksi olla joku sellainen, jolla on valtaa vaan ei vastuuta?
Rakennustarkastajat on isoja herroja, meillä se ei hyväksynyt että olisi jätetty yksi 1.5metrinen seinä pois. Syy: neliöt muuttuu.
Tuulikaappi taas oli piirretty katoksen alle vielä syvennykseen, se saatiin tehdä katoksen seinän tasalle. Eli puolta isommaksi, eli neliöthän siinäkin muuttui.
Sähkötarkastajasta taas tuli hyvä käsitys, urakoitsija oli tehnyt tiskipöydän taakse seinälle pari pistorasiaa. Piirustuksissa ei edes ollut seinäpistorasiaa sinne, vain kaappiin astianpesukoneelle. Työpöydän taakse oli laittanut yksiosaisen pistorasian, eli mikro, kahvinkeitin, leivänpaahdin ym ym olisi käyttäneet yhteistä.
Tarkastaja laittoi urakoitsijan muuttamaan ne järkeviksi.
Järjen käyttö ei ole sallittua ei jopa suotavaa kaikilla :-)
Rakennustöiden tarkastuksesta ja valvonnasta on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä -asetuksessa. Lisäksi ko. aiheesta on annettu erillinen määräys (RakMK A1). Ja näiden määräysten perusteella määräytyy eri osapuolten vastuu työmaan tarkastuksista ja valvonnasta.
Pitää muistaa että päävastuu kaikkien työvaiheiden tarkastamisesta työmaalla on työmaan vastaavalla työjohtajalla eikä suinkaan rakennustarkastajalla. Rakennusvalvonnan toiminta rakennusaikaisessa valvonnassa koostuu muutamasta eri katselmuksesta, joissa ei rakenteita pystytä tarkastamaan kuin pistokoeluontoisesti. Rakennusvalvonnan tärkein tehtävä työmaan tarkastuksissa onkin valvoa, että sunnitelmia on noudatettu ja että vastaava työnjohtaja on hoitanut hänen vastuullaan olevat työvaiheiden tarkastukset. Tämän vuoksi rakennustyöstä pidetään tarkastusasiakirjaa, jonne eri työvaiheet kuitataan. Ja tämän asiakirjan avulla voidaan myöhemmin todistaa milloin ja kenen toimesta mitäkin työvaiheita on tarkastettu.
Vastaavan työnjohtajan vastuu siis on paljon suurempi kuin monet luulevat ja siksi näitä "kossupullotoimeksiantoja" ei enää harrasteta, vaan myös palkkiot ovat vastuun mukaisia. Monissa tapauksissa VTJ on kuitenkin urakoitsijan palveluksessa oleva henkilö ja tällöin tilaajan kannattaa omaa etua valvoakseen palkata oma valvoja, joka "puolueettomasti" valvoo paitsi työnsuoritusta, myös vastaavan työnjohtajan toimia. Ja näin isommissa hankkeissa menetelläänkin.
Ikävä kyllä ei ole olemassa lakia, joka määräisi että lakien on oltava täysjärkisiä. Minun mielestäni mikään toiminta ei ole järkevää vain sillä perusteella että laki sanoo niin. Muutama pieni esimerkki lienee paikallaan.
Olen varmaan aikaisemminkin kertonut pyöreästä (kielto)liikennemerkistä, jossa on jalankulkijan kuva. Autoilijaa tämä merkki ei koske, eikä jalankulkijalta vaadita "kävelykorttia" joten hän ei välttämättä tiedä mitä merkki tarkoittaa. Miksi sellainen on olemassa?
Pysäköintikieltomerkkejä kiinnitetään vapaamielisesti aitoihin seiniin jne. Nämä merkit ovat tieliikennelain mukaan voimassa vain ja ainoastaan nille autoilijoille, jotka ajavat mainitusta aidasta tai seinästä läpi ja aikovat pysäköidä sen jälkeen. Liikennemerkin vaikutusalue tieliikennelain mukaan alkaa liikennemerkistä, ei ennen sitä.
Rakennusmääräykset ovat osittain luodut palvelemaan suuryritysten monopoliasemaa, esimerkiksi jos puutavarassa pitää olla jokin määrätty leima, sitä ei vaadita laadun vuoksi, vaan siksi että sinun on ostettava puutavara sitä toimittavalta liikkeeltä, vaikka omaakin olisi. Näitä esimerkkejä jöytyy Suomen historiasta niin pitkälle kuin niitä jaksaa muistella. Esimerkiksi tuohen kiskominen kiellettiin aikanaan jotta kenkiä olisi pakko ostaa. Koivulla ei tuolloin puuna ollut muuta kuin polttopuun arvo.
Niinalle, Minkälainen sähkösuunnittelija sekä urakoitsija teillä on ollut sähkötöissä jos teidän keittiössä on noin lapsellisia sähköasennusvirheitä. Jollain palstalla puhutaan tuntitaksasta ja sanoisin että jos tekee tämänkaltaisia virheitä niin jokainen euro tunnille on liikaa