Monta voi lopetaa tuon talojen nimittelyn. Jos ruvetaan tarkkaan tutkimaan mikä tahansa talotyyppi, sana harakanpesä voi olla se analyysin tulos, myös MONTAN talossa. Taloista ja rakenteista voidaan olla eri mieltä ja pitääkin olla, mutta turha nimittely ja mollaaminen ei ole sitä keskustelua…
Asun Suomessa ja meillä on ilmaisuvapaus. En asu enkä ole itäisessä naapurimaassamme. En tarkoita kuitenkaan Norjaa. Siitä olen hyvin iloinen, että kirjoituksiani ja sanomisiani lukee ainakin yksi. Sekin on tietenkin parempi, että edes yksi, jotta kaikki ei mene harakoille. Luetun ymmärtämiseen en ota kantaa.
Otetaan oppia luonnosta: ampiaispesäkin on jopa tieteellisesti todettu kaikilta osin optimirakenteiksi myös matemaattisesti. Tähän taidonnäytteen ihmiset pyrkivät, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Hirsirakennuksissakin on huomattu se helvetillinen hataruus. Se hataruus on sallittu ja ollut voimissaan silloin, kun energia ei ole maksanut mitään. Nyt, kun se maksaa, jotta vahat perinteet eli hirsitalot säilyisi, niin niitä on pyritty kaikin keinoin suojelemaan ja ylläpitämään, mutta valitettavasti siinä energiapuolessa on täysin epäonnistuttu ja tullaan epäonnistumaakin. Sutta on lähdetty pakoon, niin karhu on tullutkin vastaan. <o:p></o:p>
Ihmisten harakanpesästä on yritetty ja yritetään tehdä hinnalla millä hyvänsä salonkikelpoista, mutta se ei onnistu, sillä aivan terveelläkin järjellä ajateltuna eihän siitä voi tullakaan, koska siinä on niin paljon liikuntasaumoja. Niitä saumoja yritetään sitten tilkitä kaikenlaisilla enemmän ja vähemmän homehtuvilla aineilla. Saumat ovat aina heikoin lenkki ainakin energiamielessä. Sitten sinne hirsien väliin pystysuunnassa on yritetty sulloa myöskin kaikenlaista enemmän ja vähemmän homehtumisaltista ryysyäkin. Tällöinhän se ei ole enää edes mikään hirsitalokaan, vaan lautakasa. Onneksi sentään ei yritetäkään tehdä sitä lautakasaa tuppeen sahatusta koivusta. Se vielä puuttuisi.<o:p></o:p>
Hirsien pätkien ja pulikoitten liittymissä on kyseessä niin suuret voimat joka kantilta, että liikettä tapahtuu. Siihen ei auta vielä nykykonstit. Sille ei myöskään vielä ole keksitty luotettavaa keinoa saada sitä harakanpesämäisyyttä pois. Katsokaapa luonnossa millainen on harakanpesä ja vertaatte, niin sieltä löytyy yhtenevyyttä ja paljon. Harakanpesä ei ole mikään taidonnäyte muussa mielessä kuin, että se on taidokas harakan pesä, johon pystyy vain harakka itse. Toisaalta hirsitalo on ihmisen tekemä harakanpesä silloin, kun siitä ei ole laihoin tuloksin kyhätty lautakasa.
Monta voi lopetaa tuon talojen nimittelyn. Jos ruvetaan tarkkaan tutkimaan mikä tahansa talotyyppi, sana harakanpesä voi olla se analyysin tulos, myös MONTAN talossa. Taloista ja rakenteista voidaan olla eri mieltä ja pitääkin olla, mutta turha nimittely ja mollaaminen ei ole sitä keskustelua…
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!
Ja Monta älähtäny tähän mennessä 3653 kertaa. Ja tulevaisuudessa varmaan lisää.
kyllä, myönnän, jotta edes saisi haukuttua yhden harakan silloin tällöin alas, susista puhumattakkaan.
mrmika keskittyy vain nimimerkkien haukkumiseen, kun ei muuhun pysty “Ja tulevaisuudessa varmaan lisää.”
Niimpä, Montalla on itsellään harakanpesä. Yrittää kaataa pahaaoloa muihin kun ei muuhun pysty.
ialaiskirjeitä pukkaa!
Viisampi väistää, niin teen…
Itse olen asunut viimeisen kymmenen vuoden aikana täystiilitalossa joka oli rakennettu 70-luvun alussa. Siinä oli seinissä villaa “vain” 10 cm.
Sen jälkeen asuin 1860 luvulla rakennetussa hirsitalossa, jossa ei yhtään villaa seinissä, mutta yläpohjassa 40cm, alapohjassa tietojen mukaan 30cm. Ikkunat “vain” kaksinkertaiset.
Nyt asun kipsilevytalossa, jossa nelinkertaiset argon ikkunat, 20 cm villaa seinissä jne. mutta energian kulutus on selkeästi suurempi kuin edellä mainituissa täystiili- ja hirsitalossa. Toki ilmanvaihtokone vaikuttaa asiaan varmasti, edellisissä taloissa oli painovoimainen ilmanvaihto. Asuin neliöissä ei merkittävää eroa, tiilitalo oli suurin, mutta myös vähiten energiaa syövä.
Asuin kokemuksiin ja energiankulutuksen seurantaan erinlaisista materiaaleista rakennetuissa taloissa perustuen olen tullut siihen tulokseen, että tärkeämpää on se miten on rakennettu, eikä niinkään mitä materiaalia on käytetty.