Uudessa kodissani (-84 valmistunut paritalo) jota tässä remppaillaan, ilmeni hometta keittiössä. Keittiössä purettiin lattialaattaa ja kulmauksen kohdalla neliömetrin alueella laattojen pohjassa oli mustaa hometta. Asunnon myyjä oli laittanut muutaman vuoden sisällä keittiöön laatat, alla kipselevy ja lattialankku. Kosteuden ja sitä kautta homeen todennäköinen aiheuttaja on kylmävesiputki, joka on hikoillut. Eli kondensaatiovesi olisi aiheuttaja.
Huomenna paikalle tulee kosteusmittaaja joka arvioi tilanteen. Hän luultavasti poraa reiän lattiiaan todetakseen, onko home levinnyt lankun alle (villoihin ja kellarin kattoon).
Asunnon myyjälle homeasia tuli tietysti ikävänä yllätyksenä. On entinen kiinteistömyyjä, joten tietää miten nämä asiat yleensä menee korvaustilanteissa. Hän soitti vakuutusyhtiöön, jossa todettiin ettei vakuutus korvaa tätä, koska kyseessä ei ole ollut äkillinen vuoto. Sen sijaan myyjä sanoi, että tämä menisi taloyhtiön piikkiin. Nyt kun kyseessä on kahden osakkaan taloyhtiö, minäkö joutuisin uutena osakkaana tilivelvolliseksi? Onneksi kuluttajaneuvonnassa todettiin, että tällaisissa asioissa pyritään menemään hinnanalennukseen sen verran mitä tämä homevaurion korjaus tulee maksamaan. Mutta luulenpa, ettei tämä myyjä tule tähän suostumaan.
Onko teillä kokemusta tällaisista asioista, että osaisitte sanoa, miten tällainen tilanne kannattaa hoitaa? Ja toiseksi, onko asunnon myyjä eli lattialaatan laittaja korvausvelvollinen kun ei hän laittanut vedeneristystä keittiiöön?
Itse asiassa hän on uusinut hiljattain ylä- ja alakerran käsisuihkulliset vessat, joissa ei ole vedeneristystä. Alakerran vessassa vedeneristeenä on laatan alla oleva muovimatto, yläkerran vessan laminaattilattian alla on vain puuta. Kummassakaan ei ole lattiakaivoa,
Pahoittelut pitkästä kysymysviestistä, mutta arvostaisin kaikkia asiallisia kommentteja. Kiitos etukäteen!
Kannattaisi purkaa lattiaa tarpeeksi,että näkee homeen/vahingon laajuuden.Ei keittiö tarvitse vedeneristystä,eivätkä kyseiset wc:t.
Kai wc-asiat olisi voinut (olisi pitänyt)selvittää ostettaessa,mistäs ne nyt selvisivät?
Tämä kuuluu sarjaan maakaaren avulla lyödään myyjää vyön alle eli yksi yö kaiken muuttaa eli ennen kauppaa ei mitään tutkita ja sitten kaupan jälkeen heti seuraavasta päivästä lähtien hutkitaan. Onko se oikein? Ei ole!
Ajatelkaapa ostajat, sillä jonakin päivänä tekin saatatte olla myyjinä, mutta se on sitten. Sitähän ei ajatella, kuten rakentamisessa eli huomispäivää ei ajatella ollenkaan.
Kieltämättä myyjän housuissa ei ole kiva olla kun saa 5-vuotta jännittää löytyykö jotain kalliisti korjattavaa - kun otetaan huomioon että valtaosassa(?) kiinteistöjä on jonkin tasoisia vaurioita. Tietenkin pitää ottaa huomioon että kaikki mitä silmällä näkee, normaaleilla tutkimuksilla tulee ilmi ja muuten kiinteistön hintaa nähden vähäiset (~<5%) korjaus kulut menee ostajan kontolle.
Toisaalta jos ajatellaan nuorta pariskuntaa joka on löytänyt sen unelmien talonsa, käy katsomassa sitä tutun kokeneen kirvesmiehen kanssa, tilaa viimeisen päälle kuntotarkastuksen ja kaikki välittäjää myöten vakuuttaa kuinka hyvässä kunnossa talo on. Pienen asumisen jälkeen kuitenkin alkaa tulla oireita ja paikkoja aletaan aukomaan tai sitten remontin yhteydessä paljastuukin että vaurioituneita paikkoja on meikattu.
Pitäisikö silloin kaikki vastuu jäädä pariskunnalle?
Ikävää tällaisen oletetun nuoren parin(kin) tapauksessa, mutta laki on sama kaikille (pitäisi olla), ikään, varallisuuteen, ihon väriin, sosiaaliseen asemaan, sukupuoleen jne. nähden.
Heidänkin tulee olla oikeustoimikelpoisia asuntoa ostaessaan. Mitä se taas pitää sisällään, tulisi molempien osapuolten tiedostaa tahollaan.
Kysyjälle vielä: Keittiön lattiaa ei tarvitse vedeneristää. Eikä se olisi suojannut mahdolliselta putken “hikoilun” vaikutuksilta.
Ja vielä: Harvemmin se kosteuden mittaaja käynnillään määrittelee homepitoisuuksia. “Silmamääräisesti” asiaa tarkastelee, ja ehkä suosittelee jatkotoimenpiteitä.
"Pitäisikö silloin kaikki vastuu jäädä pariskunnalle?"
Myyjän kahden tai viiden vuoden vastuu asunnon / talon rakenteellisista virheistä on hyvä ja paikallaan. Nämä virheethän saattavat olla todella pahoja ja johtaa jopa siihen, että asunto on kokonaan asumiskelvoton.
Mutta jos sitten kitistään siitä, että vessan ovi ei mene lukkoon, 50 v vanha lukkorunko sanoo sopimuksen irti tai pianon jalka heiluu, niin silloin ei olla lankaan sisäistetty sitä mistä tässä kaikessa on kysymys.
Se tulee muistaa, kun vanhan eli käytetyn ostaa, niin se ei ole aina, tuskin koskaan täysin priimaa ja ehtaa. Samoin on toisaalta se vääjäämätön, mutta valitettava yrittämisen riski.
Maakaari on nykyisessä muodossa täysin puolueellinen eli ostajaa suosiva laki. Se sallii ostajan jättää tutkimatta tavara ennen siihen ryhtymistä. Heti, kun kauppa on tehty yleensä ostajat ryhtyvät tutkimaan vasta, mitä tuli hankittua eli maakaari jättää yksipuoleisesti kaiken oikeastaan kaiken vastuun myyjälle. Tämän maakaaren yksipuoleisen sallivuuden avulla ostaja alkaa vasta ajattelemaan eli hinnoittelemaan ostamaansa, mitä siitä olisi vain voinut maksaa.
Tämä jälkihinnoittelu se vasta yleensä kallista on. Siitä hyötyvät vain ja ainoastaan viemärit. Ostajien on syytä kysellä kiinteistöstä asioita, jos ei näe tai pysty selvittämään niitä.
En missään muotoa hyväksy väärinkäytöksiä ja selviä petoksia. Ne pystyy usein jälkikäteen aivan tavallisella järjenkäytöllä selvittämään eli käytetään järkeä ja nimenomaan ennen kauppaa ja tietenkin myös jälkeen kaupan.
Kun ostaja ei ole rakennusalan asiantuntija (harvoin on), niin on syytä käyttää omaa luotettavaa asiantuntijaa nimen omaan ennen kauppaa. Tämä asiantuntija on oltava oman vastuunsa tunteva ja tiedostettava se, että hän on hoitamassa ensi sijassa asiakkaansa etuja eikä oman kukkaronsa lihottamista. Se on perin merkillistä, että ennen kauppaa ei käytetä näitä asiantuntijoita, mutta kaupan jälkeen siellä juoksee niitä pilvin pimein, joskus aivan tungokseen asti.
Siis:1) Tutki ja hinnoittele kaupan kohde ennen kauppaa minkä siitä kannattaa/voi maksaa.
2) Tee tarjous sillä hinnalla.
3) Jos myyjä ei myy sitä tarjoamallasi hinnalla, niin hae toinen kohde.
4) Jos kauppa syntyy, niin maksa se pyydetty/tarjoamasi hinta ja pulinat pois.
5) Jos jälkikäteen on nähtävissä selvää harhautusta tai peräti petosta kaupan kohteesta, niin sitten menetellään sen mukaan. Ei muutoin, vaan se muutoin kuuluu siihen yrittämisen riskiin.
PS! En ole kohdannut tai edes kuullut, että ostaja olisi ostonsa jälkeen tarjonnut myyjälle lisää rahaa siitä, että myyjä myi hyvän kohteen, eikä myyjällä ole minkäänlaista maakaarta lähteä edes vaatimaan uudelleen hinnoittelua eli nostamaan hintaa kaupan jälkeen. Myyjän on tyydyttävä siihen mitä sai, mutta ostajan ei. Viisas tyytyy kohtaloonsa, jolloin kaikki stressiainekset ovat poissa. Reilu peli, eikä haeta mitään tuomareita/viemäreitä, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä rakennuksista muuta kuin olla hyeenan lailla haaskalla kuorimassa ansiotonta apurahaa ja vielä omasta huonosta työstä. Sen maksaa ensi kädessä usein vakuutusyhtiö ja sitten vakuutuksenottajat vähän myöhemmin.
On sanottava kuitenkin vielä, jos sattuu niin käymään, että sattuu olemaan vähän vastuunsa tunteva tuomari (yleensä kylläkin satuhenkilö), joka ostajan puolella sanoo totuuden siemenen, että ei kannata lähteä hakemaan hinnan alennusta, niin silloin vaihdetaan tuomari eli tukka putkella mennään toisen luo.
Käräjilläkin on asioiden selvittely viime vuosina onneksi muuttunut,eli painotetaan jo ostajan selonottovelvollisuutta.Jos ostaja laiminlyö selonottovelvollisuutensa ei myyjä ole vastuussa(siis normaalisti nähtävistä vioista).Valitettavasti rajanveto on usein vaikeaa.
Nykyinen laki on erittäin hyvä, toimiva ja pitää myyjät kurissa ja herran nuhteessa.
ja kuntotarkastajat huitaisten rahastaen viemärien tavoin.
Mites tää alkuperäinen tarina jatkuu…?
Olihan tuo uusi koti ostajalle. Mutta 1984 valmistunut paritalo on jo 25-vuotias ja asunnon hinta pitää soveltaa sen mukaan.