Vaikka tämä nyt ei suoranaisesti liity kylpyhuoneremonttiin, niin rohkenen kirjoittaa tästä ongelmasta.
Meillä on tarkoituksena aloittaa kerrostaloasunnon perinpohjainen remontin suunnittelu ja aikanaan teetättäminen (keittiö-, kph-, sähkö-, pinta-, meluneristys-, ja ehkäpä vielä takkaremonttikin). Emme meinaa päästä alkua pitemmällä koska kaikesta pienestä tuntuu tulevan riita, joka laajenee massiiviseksi monipäiväiseksi riidaksi, joka tietysti entisestään hidastaa ja hankaloittaa rempan suunnittelua. Vaimoni tuskastuu kun kaikki ei mene niin helposti ja nopeasti eteenpäin kun hän odottaa. Hänen mielestään mietin ja harkitsen liian pitkään eri vaihtoehtoja ja keskusteluni on edes-takaisin jahkaamista. Yleensä riitaannumme ennenkuin saamme keskusteltua jotain remonttisuunitelman yksityiskohtaa edes puoleen väliin. Minun mielestäni meillä pitää olla ensin itsellä selvillä esim. mitä materiaaleja ja värejä yms haluamme, ennen kuin voimme pyytää tarjouksia, valita tekijät jne.
Neuvoja, miten saada tehtyä 1) vaimon mieleinen ja 2) ja hyvä remontti tehtyä ilman avioeroa?
Työ pitää jakaa,vaimo siivoaa ja sinä teet suunnitelmat ja toteutukset.
vaimolta kysytään värimaailma ja laattojen malli.
Pitää ymmärtää, että ei se vaimo siitä remontista riitele! Remontti on mukava, varsinkin, kun saa mieleistään ja uutta. Vaimo riitelee esimerkiksi siitä, kun mies ei ymmärrä miksi on niin tärkeää, että keittiön kaapinovissa pitää olla tietynlainen kuviointi. Kun lapsuudenkodissakin oli, ja onhan se oikea vaihtoehto, muu ei tuntuisi omalta.
Pitää muistaa että jos riita tuntuu älyttömältä, niin se myös on sitä, ja yleensä riidan aiheuttaja ei ole se asia mistä silloin puhutaan.
Riidasta selviää helpoimmalla kun esittää kiinnostunutta kiukkuisen sijaan. Kysy mikä on tärkeää ja miksi, ja sen jälkeen kerrot että haluaisit vielä hetken miettiä ja pohtia. Kerro myös, mitä erityisesti haluat pohtia ja totea, että esimerkiksi ylihuomenna olet valmis tekemään päätöksiä. Siinä on hankala vaimonkaan enää kiukutella?
Skeptikkona mä ehdottaisin, että unohdatte koko remontin ja etsitte uuden luukun, joka kelpaa sellaisenaan ilman mitään remonttia. Pääset paljon vähemmällä, usko pois.
Vielä pahempana skeptikkona eli olisiko se jo optikko, että muotoilen erään keptikon lausumaa “etsitte uudet luukut” ja sitten loppu samaa “Pääset paljon vähemmällä, usko pois.”
Löytyyhän noita firmoja, jotka tarjoavat suunnittelupalvelunkin… Maksaa tietysti sitten aika paljon lisää, mutta kannattanee ottaa harkintaan, jos tilanne on kovin tulehtunut ja remppa silti ehdottomasti pitää saada tehtyä. Kun joku ulkopuolinen tekee valmiita ehdotuksia, on niistä yleensä helpompi löytää molempia tyydyttävät vaihtoehdot - ja voitte käyttää suunnittelusta säästyvää aikaa parisuhteenne hoitoon 
Toinen ohje on, että mahdollisuuksien mukaan palastelette remontin pienemmiksi osiksi ja aikataulutatte pitemmälle aikavälille - voi suunnitella paremmin osan kerrallaan, joka vähentää kiirettä ja siitä johtuvaa stressiä. Tosin tilanteesta riippuen tämä voi merkitä asumista pitkään jatkuvan remontin keskellä ja ihmistyypistä riippuen sekin voi olla sietämätön tilanne…
"Hänen mielestään mietin ja harkitsen liian pitkään eri vaihtoehtoja ja keskusteluni on edes-takaisin jahkaamista."
Jätä vaimolle ne jahkailut ja itse vaan toteutat. Jos toteutuskin on liiallista jahkailua vaimon mielestä, niin sitten kannattaa siirtyä itse jahkailemaan ja vaimo toteuttamaan.
Yleensä ongelmat syntyy siitä, kun sillä joka ei osallistu käytännön töihin mitenkään, ei ole myöskään käsitystä työn määrästä. Tähän auttaa se kun laittaa sen "toisen" osapuolen päiväksi tekemään sitä remonttia ja päivän jälkeen kysyy milloinka meinaat saada remontin valmiiksi.
Tärkeää on että molemmat käsittää työn määrän ja kunnollisen työn tekemiseen kuluvan ajan. Sen jälkeen tehdään työnjako jossa molemmilla on selvät reviirit. Näkyvistä pintamateriaaleista kannattaa jättää suurin vastuu naisellisemmalle osapuolelle ja itse vain esittää omat visionsa jotka yleensä hylätään. Toteuttaja vastaa aina teknisistä ratkaisuista.
Jos tarkoitus vaan suunnitella yhdessä ja joku muu toteuttaa ja sekään ei sovi yhteistuumin, niin sitten molemmat suunnittelemaan erihuoneita joihin toisella ei oikeutta puuttua.. vain oikeus tehdä ehdotuksia valmiiseen suunnitelmaan ja suunnitelman tekijä vain halutessaan huomioi niitä.
Jos ei nämäkään toimi, niin sitten tosiaan kannattaa jättää yhteiset remontit väliin.
Järjestetään vaimolle joku “erittäin hankala, suurta tarkkuutta ja ammattiosaamista vaativa erityistehtävä”, ihan sama onko suunnittelua vai käytännön toteutusta. Sitten itse seuraat vieressä, ja kyselet miten ja milloin meinaat sen ja tämän ongelman ratkaista. Voi olla, ettei teillä tarvitse tehdä remonttia…tai hommaa nainen joka keskittyy asioiden tekemiseen suunsoiton sijaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kyllä tossa joku vielä kuolee, kun “ammattimiehet” tulevat toteuttamaan remppaa.
Larmatinin esittämä malli toimii käytännössä hyvin.
Ei tana, jos kaksi ihmistä ei saa/ pysty tekemään yhdessä jotakin rakentavaa ilman riitelyä, silloin on viisainta ryhtyä purkupuolelle.
Tämä muuttuu näköjään avioliittoneuvolaksi ja neuvojia riittää. Mielenkiintoista.