Remontoin rintamamiestaloa jossa asbestikartoitus ja -purku tehty. Sitten tulikin yllättävä löytö; vedin pihalta käsin ulkoverhoulaudoitusta moottorisahalla poikki, kun purujen välistä pöllähti pihalle valtava valkoinen, hienojakoinen pölypilvi. Seinässä ei ollut mitään putkia, levyjä tai eristeitä kuin sahanpuru.Tuota valkoista jauhoa oli vain yhden seinän yhdessä välissä, seinän alareunassa, eikä purujen joukosta sinänsä silmällä erotettavissa mainittavaa määrää. Mutta pihan omenapuut ja autot oli pölyn peitossa kohta alkaneeseen vesisateeseen saakka. Sateen jälkeen huomasin että aine ei liukene veteen, vaan jäi tynnyrissä veden pinnalle kellumaan pieniksi "ryppäiksi". Käynyt mikä käynyt ja pöly poistui rakenteista samalla kun sahanpurutkin, mutta lieneekö tuolle muita vaihtoehtoja kuin asbesti? Jos se sitä oli, niin kyllä sen verran epätavanomaisessa paikassa ettei ammattilaisetkaan osanneet arvata.
Jaa, mutta olisiko ollutkin sammutettua kalkkia? Pitää hiiret poissa.
Olisikohan kysessä senaikainen vaarallisen jätteen "kapselointi", oliko Mineriittiä talossa?
Sammutettu kalkki tosin liukenee heikosti veteen, mutta : " vain yhden seinän yhdessä välissä…"?
Mineriittiä tms. levyjä ei ole. Ensin tuli mieleen olisiko vintillä piipun juuressa oleva laatikko täytetty asbestijauholla (niitäkin on nähty) ja ylijäämä kipattu seinän väliin, mutta äkkiseltään piipun juuressakaan ei vaikuttaisi olevan tuollaista tavaraa. Sammutettu kalkki kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta, onko sitä käytetty juuri seinänvälissä hiirien karkotukseen?
Olisikohan tämä valkoinen aine ollut vaahtoa, jota 1960- / 1970-lukujen taitteessa ruiskutettiin mm. ulkoseinään porattujen reikien kautta purueristeen joukkoon. Kuivuessaan vaahto useinmiten muuttui styroxin kaltaiseksi.
Seinä on valmistunut v. 1954, myöhempiä korjauksia ei ole tehty. Toisaalta vintissäkään ei ole noiden runkotolppien kohdalla mitään jälkeä valkoisen jauheen/aineen kaatamisesta ylhäältä asti. Eikä ulkoverhoilussa siihen sopivaa reikää. Mietin vielä sitä vaihtoehtoa, kun samassa huoneessa on muuri ja kakluuni, olisiko niihin tarvittu tuollaista jauhetta (jos niin mitä) josta loppu olisi kaadettu seinän väliin…?
Asbesti on painavaa, ei se veden päällä kellu kauaa hienojakoisena jauhonakaan. Nypi ne laudanpalat pois ja katso, mitä siellä piilee. Veikkaanpa samaa kuin nimim.Ekola edellä.
Laudoista ja seinärakenteesta ei löytynyt todella mitään pölyn lähdettä. Ainoastaan siitä yhdestä välistä ulos tullut sahanpuru, naapuri luuli että meikäläisen kämppä on tulessa kun purun joukosta lähtenyt valkoinen pölypilvi tuprutti savun lailla ilmoille. Saattaa hyvinkin olla tuota valkoista vaahtoa, jos sitä on syystä tai toisesta purun joukkoon päästelty. Vesisade kyllä kummasti selkiytti ilman ja huuhtoi pölyt pois, joskin työmaata suojaavista pressuista se lähtee aika nihkeästi. Silmälaseille tuollainen pöllähdys muodosti pullajauhoa vastaavan valkoisen kerrostuman.
Tätä "styrox-vaahtoa" ruiskutettiin usein vain Ikkunoiden alapuolelle korvaamaan painunutta purueristettä. Sitä ei välttämättä ole kauttaalltaan seinissä. On myös tullut vastaan tapauksia, joissa puhallettu eriste on hävinnyt vuosien varrella rakenteista esim. puhallusvaiheen väärien seossuhteiden vuoksi.
Onko styroxvaahto noin kova pölyämään hajotessaan? Se kyllä selittäisi miksi pöly jäi kellumaan veden pinnalle pitkäksi aikaa. Asbestipöly olisi ilmeisesti mennyt pohjaan, koska sekään ei liukene veteen?
Ei ole kyllä tuosta itsellä kokemuksia, mutta hullulta vaikuttaa että tuo vaahto noin hienoksi pölyksi…? Tiedän vaan että ne vanhat vaahdotukset enempi tai vähempi kutistuivat ja hävisivät ajan mittaan.
Ikkunoiden alla sitä tosiaan usein käytettiin, koska sinne ei päässyt vintin kautta sohimaan, niinkuin muuhun seinään! Ja oliko se kyseessä oleva seinän osa siinä ikkunan alla? Kalkkia kyllä on käytetty nakertajien takia, mutta ei nyt sinänsä sellaisia määriä että koko tontti muuttuu joulumaisemaksi! Jos haluaa varman päälle, niin näyte puruista labraan, niin selviää mitä on ja miten sitten menetellään!
Asbestia se ei ole. Asbestia ei näe paljaalla silmällä, asbesti on kiveä eikä pysy veden pinnalla.
Kuten edellä on mainittu se on uretaanivaahtoa.
Kyseessä ei ole ikkunan alla oleva seinän osa, vaan aukottomalla seinäosuudella. Aivan seinän alaosassa. Aine/jauhe täytyi olla tiiviissä paakussa, sillä se pöllähti aivan yhtäkkiä moottorisahan terän osuessa kohdalle. Ja erittäin hienojakoista (kuin kalkkia). Leijaili selvärajaisessa pilvessä ja pilvi ikäänkuin kasvoi valtavasti päästessään ilmoille. Toki heikko tuuli varmasti auttoi asiaa. Onhan se mahdollista että sinässä olisi ollut joku vanha reikä joka on ennen maalausta tukittu senaikaisella valkoisella uretanivaahdolla. Talossa on asunut useampi perhe niin siinä on saattanut olla esim. antennijohdon reikä. Mekaaninen kosketus moottorisahalla laukaisi silti yllättävän äkäisen reaktion tuossa materialissa. Itse en siitä mitään oireita saanut, vaikka luonnollisesti olin sahan kanssa kyykyssä aivan pelipaikalla kun maisemanvalkaistus tapahtui. Äkkilähtö siitä kylläkin tuli ja kohta vesisade siivosi jäljet. Siitä seinänvälistä ulos tullut sahanpuru oli kuin kaikki muukin puru, yhtään valkoista kohtaa tai kokkarettakaan ei sen joukossa ollut havaittavissa.
Uretaania laitettiin ulkoseinieen myös muualle kuin ikkunoiden alle. Yleisesti tukittiin tulletusrako ja tuhottiin seinän tuuletus.
Harvassa on rintamamiestalot joissa olisi ollut "alkuperäistä" tuuletusrakoa, tuohon aikaan ei moisia tehty.
Mitään tuuletusrakoa ei siis ole noilla toimenpiteillä ole todellakaan tukittu.
Tuuletusrakoa ulkovuorauksessa alettiin varsin yleisesti käyttää vasta 90 luvulla.
Ei pidä paikkaansa.
Kyllä tuuletusrakoja on hyvinkin vanhoissa taloissa.
Mutta rintsikoissa on paljon “tuulettumattomia” verhouksia.
Jauheen alkuperä todennäköisesti selvisi. Tarkastelin runkotolppia jotka on jo rakennusvaiheessa tehty vanhasta tavarasta. Niissä, eli pystytolpissa oli kolme sivuttaissuuntaista linnunpönttö-kaliiberin reikää juuri siinä kohdin josta pilvi pöllähti ilmoille. Nämä liene tukittu tekovaiheessa jollakin vaahdolla, joka nyt seinän avausvaiheessa muuttui puolen pihan kokoiseksi pilveksi valkoista hienojakoista pölyä. Alkuperäinen oletus asbestista voitaneen siis unohtaa. Kiitän asian selvittämiseen johtaneista vihjeistä/tiedosta.
jauhe saattaa olla 1970-luvulla liikkuneiden eristehuijareiden kuivunutta
“eristettä”. Käyttivät mm. saippuavettä tai muuta vastaavaa.
Seos kuivui aikanaan mutta rahat oli jo saatu.
terveisin RI opiskelija