Löysin vanhan keskusteluketjun joka liittyy aiheeseeni, mutta haluaisin kuulla mielipiteitänne oman kylpyhuoneeni osalta.
http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/Suorakanava/keskustelukanava/keskusteludetail.asp?id=5842
Meillä on 50-luvun omakotitalo(ostettu -08) kosteahkolla alueella, vanhaa järvenpohjaa ja lähteitä lähi maastossa. Kyseessä on rintamamiestalo tyyppinen talo jossa kellari maapinnan alapuolella. Salaojat on talon ympäri ja talon alla. Talon alla on salaojat koska kellari on avattu 80-luvun lopussa ja syvennetty jolloin talon ympäri olevat salaojat jäivät liian ylös. Koko kellari kerros on laatoitettu ja vesikiertoisella lattialämmityksellä. Sisäseinien kohdalla on alla yksikerros lekaharkkoja josta jatkuu puu/kyprokki rakenteella). Myyjän mukaan kylpyhuoneeseenkin on laitettu joku vesieristys (sivelty ohut kerros primer tai jotain..? ei muista kunnolla) ja olisi sen aikaisten määräysten mukainen (tämä tieto siis tuli vasta viime kuussa. Ei tullut ilmi kuntokartoitusta tehtäessä)
Kuntokartoituksessa joka tehtiin ennen kauppoja ei huomattu merkittäviä kosteus pitoisuuksia kellarissa, mutta kylpyhuoneen lattiakaivon läheltä laatoja on hieman irti (kopoa). Kuntokartoituksessa lukee, että kylpyhuoneessa on nyky määräysten mukainen vesieristys. Nyt erillisen syyn takia tehtiin uutta kosteus kortoitusta jossa todettiin kylpyhuoneessa kosteutta ja että ei ole vesieristystä(ottivat yhden laatan irti lattiakaivon viereltä).
Kuulin yhdestä lähteestä, että koska pohjalaatta on todennäköisesti kostea(ei kosteus sulkuja), että vesieristystä ei kannata laittaa koska hengittää paremmin ja lattia lämmitys hoitaa kuivatusta. (itse en osaa asiaan kommentoida mitään)
Laatat tuntuvan olevan hyvin kiinni lukuunottamatta niitä kaivon vierellä olevia. Kysymykseni lähinnä kuuluukin että mitä kannattaa asialle tehdä?
1. Jätetäänkö kylpyhuone kuten nyt? Kopo ei sinänsä haittaa ja pinnat on kunnossa, mutta onko tiedossa jotain riskejä tulevaisuuden kannalta?
2. Jos kylpyhuone on parempi avata ja asentaa kunnon vesieristykset onko vastuu myyjällä? Koska ostettaessa olin uskossa että kylpyhuoneen vesieristykset ovat nykyisten määräysten mukaiset, kuten kuntokartoituksessa lukee ja myyjä on kartoituksen hyväksynyt ennen kuin se minulle tuli.
Mielipiteistänne ja avustanne olisin oikein kiitollinen, koska itselleni nämä asiat ovat jokseenkin uusia.
Jos kuntokartoittaja on lausunut, että vesieristykset ovat määräysten mukaiset on vastuu myös hänellä. Vastuu on kuitenkin ensisijainen myyjällä kertoi kartoittaja mitä hyvänäsä, koska lain mukaan näistä asiosista keskustelee myyjä / ostaja.
Laitattaisin myyjällä kuntoon, koska ostajille on annettu väärää tietoa.
Että tuollaisia ne kartoittajat ja "kartoittjat" ovat.
Jos maavaraiseesn laattaan nousee kosteus kannattaa siitä jättää vesieristys pois. Seinän ja lattian rajat tietenkin eristetään. Kaivonkin kannattaa liittää tiivimmin lattiaan. muualta vain eristys pois. Lattialämmitys onkin sitten hyvä olla olemassa. Tämä toimenpide on hyvä AINA kirjata ylös papereihin “jälkipolvia” varten.
Kartoittaja on ollut sitten oma itsensä. Niistä vain harmittavan suuri osa on ammattitaidottmia.
Hyvä Temmi…
Mistä moinen määräys on tullut, ettei vesieristystä tarvita?
"Hyvä Temmi..."
Että tuollaisia ne kartoittajat ja "kartoittajat" ovat.
tämähän saatta olla yhtä hauska keskustelu kuin se "mittari"keskustelu toisaalla…
lainattu:“Jos kuntokartoittaja on lausunut, että vesieristykset ovat määräysten mukaiset on vastuu myös hänellä. Vastuu on kuitenkin ensisijainen myyjällä kertoi kartoittaja mitä hyvänäsä”
eikös tuosta voi siis päätellä että hekin ovat sittenkin ihmisiä, oli heillä sitten mittareita tai ei?..
Määräystähän vesieristyksen poisjättämisestä ei ole. se vain sattuu olemaan järkevämpi tapa jos maavarainenlaatta kostuu altapäin. Tämän saman vastauksen saat varmaan myös useimmilta vesieriste toimittajilta, ainakin epävirallisesti. Tietänet itsekin ettei määräykset ja hyvä rakennustapa aina kohtaa, varsinkaan korjausrakentamisessa.
Niinpä niin…
Jos lattia kostuu altapäin niin, ettei vesieristeitä voi asentaa on talossa olemassa jo vakava ongelma, jolle jotain tarttis tehrä…
Sehän on selvä että ongelman alkupäähän pitää yrittää puuttua. Se ei vain aina tuota tarvittavaa ratkaisua ongelmaan jolloin on viisasta miettiä muitakin ratkaisuja. Monesti kyseessä olevaa ongelmaa ei voi poistaa alle kiinteistön reaaliarvon. Ei sitä hyttystäkään tykillä tapeta.
Jos lattia kostuu alhaaltapäin, niin tilanne on sama, kuin tuhansissa alakerrallisissa rm- yms- tyyppisissä taloissa. Samoin, kuin on näitä pikikerroksella päällystettyjä alakerran betoniseiniä samalta ajalta. Yhteisenä nimittäjänä näillä on se, että rakenne kuivuu vain sisäänpäin.
Näissä on usein lattia valettu lähes saven päälle, hiekkaa tasauksena välissä, muttei mitään kapillaarikatkotavaraa vaan hyllisantaa. Ja toimi tavallaan hyvin, kun ei kukaan keksinyt laittaa tiiviitä pintoja.
Edgellä on vakavimpana ongelmana, että taloon on tehty “parannus”, joka on jäänyt kesken. Noissa olosuhteissa on ollut uskomatonta typeryyttä jättää ulkopuolinen kuivatus korjaamatta uuden lattiarakenteen edellyttämälle tasolle. Lattian kostumista altapäin ei voi näissä koskaan kattavasti estää, mutta ulkopuolisten suotovesien päästäminen lattian alle ja salaojat vasta siellä on se vakava ongelma. Kopojen ja vesieristeiden pähkäilyssä ollaan sivussa varsinaisesta asiasta.
Jos kyseessä on useissa kohteissa löytämäni virhe, eli lattiarakenteita on väkisin syvennetty alle perusmuurin alapinnan, tällä selittyisi se, ettei salaojitusta ole ulkopuolella syvennetty. Tällöin kahden puolen kaivaminen olisi horjuttanut talon vakavuutta ja aiheuttanut painumista. Mutta jos remonttia on tehty niin, ettei salaojia ole uskallettu oikein syventää, niin tämän olisi pitänyt kelloja soittaa kauppaa tehdessä.
Tuossa tapauksessa olisi viisainta jättää kaikki pinnat sellaisiksi, että kosteudella on mahdollisuus vapaasti poistua sisäilmaan, sekä huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta.
kaverini väittää että voi itse tehdä veden eristyksen (niin kuin voikin) mutta se sano ettei sitä tarvitse kenenkään tarkistaa vaikka kyseinen henkilö tekee veden eristys hommaa ensimmäistä kertaa ja kaveri on peukalo keskellä kämmentä tyyppiä mitä mieltä olette asiasta 
Omassa talossaan saa tehdä asiat niin kuin itse haluaa. Siinä vaiheessa kun tulee ongelmia, niin ongelmatkin saa hoitaa ihan itse. Vakuutus ei korvaa eikä työlle ole takuuta.
Taloyhtiössä vedeneristystä ei saa tehdä itse, jos ei omaa riittävää ammattitaitoa sekä työhön oikeuttavia sertifikaatteja. Taloyhtiössä vaaditaan myös asianmukaiset työn dokumentoinnit sekä tarkastukset.
Niin…ja työvirheille ei ole vakuutusta olemassakaan…
Vedeneristys ei ole mitään erityisosaamista vaativa työvaihe. Se vaatii tietoa ja huolellisuutta niin kuin muutkin rakennustyöt, mutta kyllä vedeneristyksenkin voi mainiosti itse suorittaa. Tärkeää on, että pohjat ovat kunnossa, tököttiä laitetaan tarpeeksi, kulma- ja kaivovahvikkeet asennetaan oikein ja läpiviennit tiivistetään kunnolla.
Kyllä vedeneristyksen voi tehdä itse myös taloyhtiössä, mutta se edellyttää, että asiasta sovitaan etukäteen. Itse tein elämäni ensimmäisen vedenerityksen kerrostaloasunnon kylpyhuoneeseen n. 8 v. sitten. Taloyhtiö kustansi aineet ja asetti työlle valvojan. Olen varma, että työ tuli tehdyksi hyvin vaikka mitään sertifikaattia ei ollutkaan. Työn tekevät ihmiset eivätkä sertifikaatit eikä sertifikaatti toisaalta ole mikään tae virheettömästä suorituksesta. Vakuutusyhtiö ei korvaa rakennusvirheestä aiheutunutta vahinkoa oli työntekijällä sertifikaatti tai ei.
Ehkä ei kuitenkaan kannata antaa “liian helppoa” kuvaa vesieristeen laittamisesta, onhan se ehkä yksi tarkimmista kohteista rakennuksessa missä ei saa tulla virheitä.
Olen kyllä pitkälti samaa mieltä että kaikki sertifioitu työnjälki ei aina ole itsestään selvyys, vaan tekijästä riippuen saadaan hyvä ja laadukas lopputulos.
Yhtiömutoisissa asunnoissa mielestäni kannattaa jättää vesieristeet aina ammattilaisten vastuulle, ihan vaan varmuuden vuoksi, myöhempiä aikoja ajatellen.
Kyllä toki vesieristytksen voi tehdä itse, kun tarkoin noudattaa valmistajan työohjeita. Löytyy valmistajien sivuilta ja saa dokumenttina mukaan kaupasta. josta aineet ostaa.
Vesieristeitä on niin laaja kirjo, että niitä alkaa olla enemmän kuin Fordilla automalleja. Sertifikaatti on käypää paperia silloin, kun on käynyt kaikkien valmistajien koulutukset - vuosi menee opiskellessa, älkää siis ihmetellä jos asiansa osaava tekijä pyytää kahdella kirjaimellla alkavat €:t/m2.
Märkätila-asentajan sertifoinkoulutus on paljon muutakin kuin vesieristeen vetämistä. Opetuksessa huomioidaan alustamateriaalit ja niiden sopivuus käytettävälle eristeelle, sekä pintojen laatuvaatimukset, samoin määräykset lattian kaltevuudesta. Vesieristäjä ei saa aloittaa asennustyötä, ennenkuin pohjat on kunnossa. Asentajan täytyy merkitä työkohdepäiväkirjaan ainakin seuraavat asiat. PINTARAKENNEJÄRJESTELMÄ (kauppanimin) tasoite, praimeri/pohjuste, vededeneriste, kaivotyyppi ja laipat, vedeneristeen vahvikkeet, kiinnityslaasti,laatat, saumalaasti, läpivientien tiivistysaineet/tuotteet, elastiset saumat. MUUT TIEDOT, lattialämmitys, betonin ikä, betonin kosteus, % RH, lattian kaltevuus. TEHDYT TARKASTUKSET, työohjeet aineista, menekit seinät/m2, menekit lattia/m2, kuivakalvo mm. Asentajan täytyy merkitä asiapaperiin myös mahdolliset huomautukset kohteesta. Paikka ja aika, sekä työmaan edustajan allekirjoitus. Tekijän nimi ja sertifikaatin numero:
Sertifiointi ei takaa mitään. Ei kerrassaan mitään. Sen nojalla porskutellaan ja paistatellaan. Se on usein pahempaa touhua kuin tuolla itänaapurissa (en tarkoita Norjaa) menneinä ja nykyaikanakin vielä. Sertifioinnissa on keksitty täysin virallinen (usein valitettavasti) huuhaaliirumlaarum. Sillä sertifioinnilla pelkästään (usein valitettavasti) vain rahastetaan ja nostetaan tavaralle/työlle/rakenteelle (usein valitettavasti) vain hintaa ja siitä huolimatta se on sitä kuuluisaa suttajasekundaa.
Täällä Suomi-nimisessä valtiossa on sertifioinnin saaneita aivan pilvin pimein, aivan tohtoreita, maistereita, insinöörejä (ilman ja dippana), siis kaikenlaisia eriasteisia sertifiointeja, mutta siitä huolimatta taas sitä yleisintä rakennuslajia suttajasekuntaa syntyy ja synnytetään.
Ainoastaan vähintään (siis vähintään) hyvä rakennustapa on ainoa ja oikea sertifiointi, joka annetaan tai lunastetaan joka kerta vasta jälkikäteen. Se ei tarvitse sen kummempaa sertifiointia.
Ei sitä vesitippaa kaivoa hakiessaan kiinnosta, että onko laatan alla olevan vesieristeen merkki kirjoitettu tarkastuspöytäkirjaan vai ei.