Kovempien pakkasten aikaan tuli tutkiskeltua kylmiä ja vetoisia lattioita. Yksi huone selkeästi muita kylmempi.
Otsikon mukaisesti kyseisen huoneen seinien ja pintabetonilaatan (kaksoislaattarakenne) välissä on selkeä rako, josta sitten paikoitellen falskaa kylmää ilmaa sisäpuolelle. Keskimäärin rako lienee n. 6 milliä. Myös yksi täysin avoin sähköjohtojen läpivienti (lue: lähes nyrkin mentävä reikä) näkyi lattiapinnan alapuolella (tiili)seinässä, tuolta puskee miedosti “maan hajua” sisään.
Rupesin tutkimaan aihetta mm. STUK:n radontiivistysohjeistuksien muodossa, josko tuon lattianrajan saisi tilkittyä niin oikeaoppisesti ja kestävästi kuin mahdollista.
Haaste tuleekin sitten siitä, että 60-luvun lopun rakennuksen ollessa kyseessä, lattiavalu on erotettu seinästä aaltopahvilla kun nähtävästi ei ole muoveja silloin vielä käytetty ainakaan tämän talon rakenteissa. Uskoisin että tiivistysmassojen tarttuminen pahviin on vähintäänkin kyseenalaista.
Sen verran mitä pahvin yläreunaa saa raosta kaivettua, tuntuu olevan kuivaa, mutta varmasti joskus kapillaarisesti / diffuusion takia kastunutta ja silmämääräisiä viitteitä mikrobivaurioista pahvissa on.
Pahvin yläreuna on aikalailla tasan pintalaatan yläreunan kanssa.
Eli se kysymys; mikä on paras tapa rassata rako puhtaaksi pahvista - vai onko sellaista?
Toki pahvin voisi painaa syvemmälle ja sitten lyödä tiivistemömmöt ja teipit päälle, mutta jäisi varmasti takaraivoon tuo ajatus homeisesta pahvista kytemään…
Äärettömällä budjetilla ja vähemmän hektisellä elämäntilanteella purkaisin koko laattarakenteen ja vaihtaisin alustäytöt yms., mutta sellaisilla ei olla liikenteessä tällä kertaa.
+x[quote][/quote]
Kovempien pakkasten aikaan tuli tutkiskeltua kylmiä ja vetoisia lattioita. Yksi huone selkeästi muita kylmempi.
Otsikon mukaisesti kyseisen huoneen seinien ja pintabetonilaatan (kaksoislaattarakenne) välissä on selkeä rako, josta sitten paikoitellen falskaa kylmää ilmaa sisäpuolelle. Keskimäärin rako lienee n. 6 milliä. Myös yksi täysin avoin sähköjohtojen läpivienti (lue: lähes nyrkin mentävä reikä) näkyi lattiapinnan alapuolella (tiili)seinässä, tuolta puskee miedosti "maan hajua" sisään.
Rupesin tutkimaan aihetta mm. STUK:n radontiivistysohjeistuksien muodossa, josko tuon lattianrajan saisi tilkittyä niin oikeaoppisesti ja kestävästi kuin mahdollista.
Haaste tuleekin sitten siitä, että 60-luvun lopun rakennuksen ollessa kyseessä, lattiavalu on erotettu seinästä aaltopahvilla kun nähtävästi ei ole muoveja silloin vielä käytetty ainakaan tämän talon rakenteissa. Uskoisin että tiivistysmassojen tarttuminen pahviin on vähintäänkin kyseenalaista.
Sen verran mitä pahvin yläreunaa saa raosta kaivettua, tuntuu olevan kuivaa, mutta varmasti joskus kapillaarisesti / diffuusion takia kastunutta ja silmämääräisiä viitteitä mikrobivaurioista pahvissa on.
Pahvin yläreuna on aikalailla tasan pintalaatan yläreunan kanssa.
Eli se kysymys; mikä on paras tapa rassata rako puhtaaksi pahvista - vai onko sellaista?
Toki pahvin voisi painaa syvemmälle ja sitten lyödä tiivistemömmöt ja teipit päälle, mutta jäisi varmasti takaraivoon tuo ajatus homeisesta pahvista kytemään...
Äärettömällä budjetilla ja vähemmän hektisellä elämäntilanteella purkaisin koko laattarakenteen ja vaihtaisin alustäytöt yms., mutta sellaisilla ei olla liikenteessä tällä kertaa.
Otsikon mukaisesti kyseisen huoneen seinien ja pintabetonilaatan (kaksoislaattarakenne) välissä on selkeä rako, josta sitten paikoitellen falskaa kylmää ilmaa sisäpuolelle. Keskimäärin rako lienee n. 6 milliä. Myös yksi täysin avoin sähköjohtojen läpivienti (lue: lähes nyrkin mentävä reikä) näkyi lattiapinnan alapuolella (tiili)seinässä, tuolta puskee miedosti "maan hajua" sisään.
Rupesin tutkimaan aihetta mm. STUK:n radontiivistysohjeistuksien muodossa, josko tuon lattianrajan saisi tilkittyä niin oikeaoppisesti ja kestävästi kuin mahdollista.
Haaste tuleekin sitten siitä, että 60-luvun lopun rakennuksen ollessa kyseessä, lattiavalu on erotettu seinästä aaltopahvilla kun nähtävästi ei ole muoveja silloin vielä käytetty ainakaan tämän talon rakenteissa. Uskoisin että tiivistysmassojen tarttuminen pahviin on vähintäänkin kyseenalaista.
Sen verran mitä pahvin yläreunaa saa raosta kaivettua, tuntuu olevan kuivaa, mutta varmasti joskus kapillaarisesti / diffuusion takia kastunutta ja silmämääräisiä viitteitä mikrobivaurioista pahvissa on.
Pahvin yläreuna on aikalailla tasan pintalaatan yläreunan kanssa.
Eli se kysymys; mikä on paras tapa rassata rako puhtaaksi pahvista - vai onko sellaista?
Toki pahvin voisi painaa syvemmälle ja sitten lyödä tiivistemömmöt ja teipit päälle, mutta jäisi varmasti takaraivoon tuo ajatus homeisesta pahvista kytemään...
Äärettömällä budjetilla ja vähemmän hektisellä elämäntilanteella purkaisin koko laattarakenteen ja vaihtaisin alustäytöt yms., mutta sellaisilla ei olla liikenteessä tällä kertaa.
Käyrällä taltalla ("koukkutaltalla") voi onnistua poistamaan pahvia jos löytyy tarpeeksi kapea. Sitten rakoon sopiva massa ("uretaaniliimamassa?") joka käy myös sisätiloihin eli on päästötön. Päälle sitten praimeri ja tiivistyskaista joka ulottuu lattian ja seinäpinnan päälle. En nyt muista tuotenimeä mutta tiivistyskorjauksiin erikoistuneelta yritykseltä voi kysyä jos googlaamalla ei löydy. Tiivistysmassa kuiten jos tiivistyskaistaa ei voi/halua laittaa sillä se vaatii lattia- ja seinäpinnoitteen poistoa muutaman sentin matkalta.