"Ja sitä salaojaa ei kannata jättää pois, ellei ole aivan varma sen tarpeettomuudesta." Olen samaa mieltä tuon lauseen alkuosasta mutta siitä tarpeettomuudesta, aina kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Itsellä kävi niin että 50-luvun talossani oli alkuperäiset salaojat ja ongelmia ei ollut yli kymmeneen vuoteen minkä olimme siinä asuneet. Kun viereiselle tontille nousi talo syksyllä niin keväällä kellarissa oli nilkkaan saakka vettä. Syy ilmeisesti oli siinä kun naapuri täytti tontillaan olleet pari ojaa. Vahinkoa ei sinänsä käynyt kun oli viimeistelemätön kellari. Mutta se tuli mieleen että onkohan tuo ihan viisas kohta säästää, ainakaan kun uutta tekee. Niinpä laitoin myöhemmin myös kevyen ulkovaraston ympärille salaojat. Varmuuden vuoksi.
No, kun asia herättää keskustelua, niin kerron hieman paikasta, josta nyt on jätetty useasta talosta salaojat pois.
Pintakerros kangasmetsän pohjaa, n. 20cm. Tämän alla 30-40cm karkeaa hiekkaa ja tästä alaspäin (ainakin 3m:n saakka) karkeaa soramoreenia, josta puuttuu hienoaines lähes täysin.
Maasto on tasaista lukuunottamatta lähistöllä sijaitsevaa notkelmaa, jossa on pohjavesilampi. Lammen pinta 15-16m tonttien pintaa alempana.
Jotain imukyvystä kertonee se, että 5m3 pytystä 2" tuuman letkulla sokkelin viereen laskettu vesi ei saa pisaraakaan tulemaan salaojista, kovallakaan sateella ei synny lätäköitä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että salaoja johtaa turhaan pakkasilmaa routasuojauksen alle ja sitä kautta anturan alle, nimenomaan karkearakeisessa maassa. Koska tämän maalajin vaivanahan on selkeästi radon, joka taas vaatii lievän imun aiheuttavan putkiston anturoiden sisäpuolelle.
Eli aina ei kyse ole säästöstä. Sen vuoksi putkia ei kannata jättää laittamatta, niin kalliita ne ei kokonaiskustannuksiin nähden ole. Kaikki, mikä on mahdotonta tai erittäin työlästä tehdä myöhemmin, kannattaa tehdä rakennusvaiheessa tai ainakin miettiä tarkoin mitä jättää pois.