Olen vaihtamassa puukiuasta 1960-luvulla valmistuneessa mutta 1950-luvun rakennustavalla toteutetussa kellarisaunassa. Koska seinistä on voimakkaammalla lämmityksellä lähtenyt maalin haju (joka ei ole vähentynyt edes vuosikymmenten mittaan) olen päättänyt samalla uusia kiukaan lähellä olevat kiviseinäpinnat.
Aikanaan tulen uusimaan myös lämpöeristykset ja paneelit. Kantavat seinät ovat betoniraakavalua, ja pintakerrokset niissä menevät löylyhuoneen puolella tässä järjestyksessä: puupaneli, alumiinipintainen voimapaperi, noin 3-4 cm lasivilla, kuumabitumointi (jolla villa "liimattu" kiinni" ja raakavalu. Hormistossa pinnat menevät järjestyksessä lateksipitoinen maali, kaseiini/lateksipitoinen tasoite (ettei vain olisi asbestiakin... kuituja ei kyllä voi huomata), tiilitasoite (tai muurauslaastitasoite), punatiili.
Ajankohtainen kysymykseni koskee kuitenkin ensisijaisesti hormistoa eli savupiippua. Olen jo saanut työllä ja tuskalla poistettua enimmät maalit ja kaseiinipitoisen (?) tasoitteen ja esillä on pääosin kiviaines-tasoitepinta jota olen urittanutkin. Olen ajatellut laittaa siihen tartuntakynnet saneerauslaastilla ja sitten slammata pinnan antiikkilaastilla. Joskus myöhemmin, jos varat sallivat, siihen voisi sitten laastilla kiinnittää keinokivipinnan tyyppiä Art-Stone.
Joku tiesi kuitenkin sanoa että hormistonkin olisi laitettava vesieristys löylyhuoneen puolelle. Missä sellainen vaatimus on, ja mikä on sen perustelu? Minkä kosteuden tunkeutuminen minne olisi estettävä laittamalla punatiilihormistoon kosteussulku? Mikä vesieristysaine voi kestää saunan kuumuudessa? Vesilasiko eli silikaatti? Mihin kohtaan kerroksia vesieristys tulisi?
Itse rappasin piipunsivun ja vedin päälle maalin, hyvin kestää, saunomisen jälkeen tuuletus päälle niin ei kosteus ehdi imeytyä.
Sauna on märkätila ja lattia pitää vesieristää ja nostaa vesieristys horminkin kohdalla 100 mm ylös, mutta muutoin hormia ei tarvitse vesieristää. Ei sellaista määräystä löydy mistään määräyskokoelmista.