63 rakennetun mökin alla pilareissa on halkeamia, kalliolle tehty, osa 30 cm, osa korkeampia. Halkeamat ovat vain pilarin pohjois sivulla, eivät läpi pilarin. Uusia vaiko vuosien vanhoja ei voi sanoa, ei ole tullut käytyä tutkimassa. Jotain tartteis tehrä? Verkotus ja saneerauslaastia kahteen kertaan?
Panu Kailan Talotohtoria olen lukenut ja opiksi ottanut. Ensin pitää selvittää ja poistaa syy, minunhan tuo on, mökin akan oma syy. 
Juotosbetoni lurahtaisi mukavasti noihin halkeamiinkin…!
Melkoisella varmuudella pilari on raudoitettu, jolloin sillä halkeamissa on varmaan ”vastamäkiäkin” ja lurahtaminen ylämäkeen eikä vaakaan onnistu kuin vedellä/nesteellä tietyissä tapauksissa.
Silloin raudoituksen suojaus jää vajavaiseksi. Tuossa vastaavassa tilanteessa piikkaan reilun raon paljastaen ”rautaluurangon”. Pilari ei sorru. Tällöin harakirin sijaan voi raon ja raudoituksen kunnolla näöllä havainnoiden täyttää riittävän jäykällä betonilla. Se ei silloin jää uskon asiaksi.
Ei ole mielestäni “harakiriä” ? Tietysti piitää rakoja ensin piikkailla että saa höttöbetonin pois. Sitten tehdään vanerista muotti ympärille verkkoa väliin ja valetaan, niin kyllä “lurahtaa” !
"Juotosbetoni lurahtaisi mukavasti noihin halkeamiinkin…! "
Tuohan sen kertoi: Eikös vain?
Ei aihetta enempään!
Ei taida niin hirveitä paineita tuossa tulla etteikö routalevy kestä jos laudoista tekee pantoja ympärille ? Pääasia on että saa tiiviiksi; kapeaharteista on tavaraa…! Kalliota vasten täytyy saada tiiviiksi, muuten ei tule muotti täyteen koskaan ! jos leikkelee mahdollisimman lähelle, ja sitten tilkitsee jollakin; mikseipä vaikka uretaanivaahdolla ? Sitä kai tässä joku muukin meinaa, että tuo saneerauslaasti ei oikein sovi tuohon hommaan, se pitäisi sieltä halkeamista ainakin yrittää poistaa ; saada se vanha "kunnon " betonipinta esille. Voi katsoa vaikka “Weber”:in sivuilta, siellä on työohjeita y.m .
Kai se “jesarikin” kestää, jos vain tartuu:ermm:
”Juotosbetoni lurahtaisi mukavasti noihin halkeamiinkin...!”
”Kiitos erinomaisesta vinkistä!”
Lurahtiko se neuvo sitten mäkeen jostain syystä?
On toisaalta viimeistään silloion syytä ampua sudet (lue täyssudet) alas, kun se/ne on/ovat uponnut kysyjään kui kuuma veitsi voihin. Tällöin voi antaa myös samalla neuvoja, jotka ovat ainakin uudelleen harkintaan/harkintaan aiheuttavia.
Ei ole mitään syytä ottaa pulttia, vaan kiittää, että tulipa parempi neuvo, jolloin itsekin voi ottaa siitä opiksi.
”… kiittää, että tulipa parempi neuvo, jolloin itsekin [neuvonantaja] voi ottaa siitä opiksi.”
Ai menikö tuo yli ymmärryksen? Jos meni, niin ei mahda mitään.
“Tuossa vastaavassa tilanteessa piikkaan reilun raon paljastaen ”rautaluurangon”. Pilari ei sorru. Tällöin harakirin sijaan voi raon ja raudoituksen kunnolla näöllä havainnoiden täyttää riittävän jäykällä betonilla. Se ei silloin jää uskon asiaksi.” Tähän kaipaisin täsmennystä. Siis millä tavalla täyttää? Muurauskauhalla roiskimalla? Vai muotti ympärille ja juotosbetonia?
“…se mikä on vanhaa on kadonnut, katso , “uusi” on sijaan tullut…” !
Kovin kumminkin tutuilta vaikuttaa nämä arvoitukselliset kiemurat ?::pinch:
Mitä tämä J881572161 oikein venkoilee? Onko minun kysymykset niin vaikeita, ettei niihin voi vastata selkokielellä? Miten ne vesilinnut liittyvät tähän pilarin korjaamiseen?
Yleensä kannattaa osata ja nähdä laajemmin kuin…kuin…(enpä uskalla sanoa vertauksin) se pilari siellä mökin alla.
On siis väännettävä rautalangasta (on vertailukäsite) sanomani uudestaan:
”Kullakin osaavalla on tyylinsä. Eihän vesilintuakaan kannata opettaa uimaan.”
Tuossa vesilintu tarkoittaa sitä osaavaa ammattilaista. Koska on itsestään selvä, että vesilintu osaa uida, joten sitä ei kannata alkaa opettaa uimaan ja osaavaa ammattilaista ei kannata myöskään opettaa tekemään, koska sehän on taas itsestään selvä asia ja noita tapoja on sitten ratkaista tuo pilariongelma useita, joten jätetään se yksinomaan sille osaavalle miten hän sen ratkaisee.
Siis: ”Kullakin osaavalla on tyylinsä. Eihän vesilintuakaan kannata opettaa uimaan.” sanottuna ilman vertauksia ja selkokielellä:
Kullakin osaavalla on taito. Eihän osaavaa ammattilaista kannata opettaa tekemään.
(täällähän on vain päätänsä aukovia joka paikan amatöörejä, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin aukoa päätään ja täysin vastuuttomasti = ilman mitään vastuuta niin kuin minäkin)
PS! Noihin jäkätyksiin ei kannata enää puuttua. Annetaan osaavan ratkaista aivan itsenäisesti, jotta siitä hyvä tulee. Kertokoon kysyjä sitten meille opiksi miten osaava sen ratkaisi.
Pm hyvä! Jos sinä henkilökohtaisesti tarvitset neuvoa tuohon pilarin korjaukseen ja teet sen itse, niin silloin on paikallaan antaa jokin työtaparatkaisuna, mutta viisastelu ja syyttely jääköön sikseen ja sillensä.
Periaatteeni on se, että joskus voin sanoa mielipiteeni, jonka sanoin tuolla aiemmin, mutta viisaampaa ja osaavampaa en lähde neuvomaan, kun se ei ole tarpeen, sillä siitä voi saada siipeensä.
Pm! anteeksi! Taas vertauskuvaannollisesti sanottu.
Kun mikään ei mene kohtuudella, täällä on makoiltu alkuloma, mökin alla.
Tekijöitä hommalle ei saatu, eikä tulla saamaankaan, kun kunnassa on meitä mökkiläisiä enemmän kuin paikallisia asukkaita. Sirpaisin aamusta pois ensimmäisen painelaatikon pilarin ja juotosbetonin ympäriltä. Osat leikattu finnfoamista, kiinnitys jesarilla, harkot tueksi. Menetelmä: vesikauhalla 20 lastipaljusta kapeaharteista tavaraa, 25 kg K40 juotosbetonia, (sitä sai kirkonkylän rautakaupasta). Kahdessa erässä ja 3 cm paksuus, korkeus 75 cm.
Piikattu, harjattu, kostutettu ja verkotettu tietysti. Todella kovaa betonia oli tämä alkuperäinen pilari, pilarianturan päälle oli kertynyt multaa ja roskaa, neulaset pitivät ikukosteana. Pitää piikata ja paikata muita pilareita, en voi tietää mitä löytyy vielä, irtonainen lohkeama näkyy seuraavassa.
Valumuotti finnfoamista helppo tehdä, avata ja irtosi hyvin, kevyt pujotella paikalleen ja teipata etulevy viimeksi, pysyi kasassa eikä valuttanut. Toisella satsilla ohuempi seos, kusi kintuiolleen. Valumia varsinkin etusivulla pinta on kaamean näköinen, finnfoam antoi joustoa kun muotin sisäsaumaa ei voinut teipata. Takaseinä tiivis, paitsi alimpaan takakulmaan toinen valu ei ylettänyt. 
Hittoako tuolle pinnalle nyt tekisi? :w00t:
Aamuisin olen katsellut Kummelin Jankon Betonia ja Voi saatana tätä työmaata muumia Tubesta ja vielä jaksaa naurattaa.
Ei kai se vesilintukaan poikasna ole mikään uimamaisteri…; räpistelyä on alussa ? Kokemukset opettaa ja luonto vetää, aivan kuin sitä entistä tikanpoikaa- seuraavista tulee jo varmaan parempia…
Non niin kysyjä: panepas siis uusiksi. Kyllä siitä hyvä tulee - joka kerta parempi ja parempi. Kertaus on oppisen äiti! (Anteeksi Pm)
Neljäs pilari puokiksi valettu, 85 cm korkeaa kaivoin aamusta iltapäivälle anturaan asti, kiviä, kanto savea, turvetta ja keleen kiviä 1/2 hiivatin metriä. Avokuistin lattiasta irroitettiin lautoja, montussa oli viileää ja varjoisaa, 30 vajossa maan pinnalla, harakiri tuli mieleen…
Salaojaakin on kaivettu lapiolla ja suokuokalla, tuo monttu voipi ollakin ympiperä syvimmällä kalliossa, viime kesänä olisi jäänyt kaivamatta. Pahin lohkeama ja ihan aidosti korjauksen tarpeessa pilari, haasteellisin kohta odottaa tämän valun yläpuolella, pitää pohtia täyttyykö säkillisellä vai tehdäänkö puolikas satsi. Tumpelo moniosaamaton älyää nyt, että pitää saada kerralla täytettyä. Säästin tämän viimeiseksi kirsikkana kakkuun 
, jos olisi ennakointikyky kasvanut. Piikattu, harjattu, kostutettu, laitettu tukirautaa, verkotettu. 8 säkkiä juotosta käytetty ja huomenna veneellä kirkolle täydennystä haalimaan. Lattia kuulostaa sisällä kävellessä jo vakaammalta, ei tutise muu kuin tunari itse ja nyt: stana tämä työmaa piirrosfilmi pyörimään.