Palstan viimeaikaista tasoa ajatellen, ihmettelenpä minkälaisia hengentuotteita tämä avaus saa liikkeelle.
Jos nyt vain keskitytään kysymykseesi "onkohan järkevää", voisit laittaa vähän lisää tietoja kuten: paikkakunta, tarkempi sijainti (onko kaava-alueella jne.?), tontin koko,…
Miksi ryhdyit uusimaan 8v sitten tehtyjä pintoja?
Jos ostaa vanhan talon on turha luulla saavansa uutta vaikka maksaisikin liki uuden hinnan. Koittakaa neuvotella myyjän kanssa sovussa korvauksista tai hinnanalennuksesta. Osalle rempoista nähtävästi jo löytynyt maksaja? Olette kumminkin jo aloittaneet purkutyöt vaikka mitään ei ole sovittu joten kaupanpurulle ei taida olla enää edellytyksiä…
Hankala tilanne, täytyy todeta. Minä kysyin syytä pintojen purkamiseen, siksi että arvailin, josko se johtui jostakin näkyvästä vauriosta. Ilmeisesti ostotilanteessa tehty kuntotarkastus ei ollut riittävän perinpohjainen, mutta hyvähän se nyt on sivullisen sanoa.
Minä olen itse tehnyt yhden varsin perinpohjaisen “muokkauksen”, lähestulkoon uudelleen rakentamisen, vanhalle rintamamiestalolle. Siitä lähtien kantani on ollut tämä: Ehjänkään talovanhuksen remontointiin ei kannata satsata suuria rahoja, koska ei siitä uutta ja modernia tule. Lähtötilanne, sen pohjaratkaisu ym. rakenteet asettavat liikaa rajoituksia lopputulokselle.
Niin karua kuin se onkin, sanoisin että pahasti lahovaurioiselle ei sitten kannata tehdä senkään vertaa. Siihen kuluu rahaa ja aikaa ennenkuin se on edes lähtötilannetta vastaava mutta ehjä. Siis sellainen, kuin mitä luulit ostaneeksi. Hanki paikalle joku korjausrakentamisen kustannuksista oikeasti ymmärtävä, jotta saat kustannuksista jonkinlaisen käsityksen. Sitten vertaa tuota arviota “Älvärin” kustannusarvioon. Jos tuo korjausarvio on luokkaa puolet tuosta jälkimmäisestä, on suositukseni selkeä: hyödynnä tontti, liittymät jne. ja rakenna uusi.
Kirjoittaessani oletukseni on että kyseessä on tavanomainen “kakkosnelosrunkoinen” 60-luvun talo eikä mikään kartano.
Ja tuon myyjän vakuutuksen vaikutusta mahdollisen korjausvaihtoehdon rahoitukseen en osaa arvioida ollenkaan.
Nyrkkisääntö (“nyrkkisääntö”) vanhan huonokuntoisen korjaushinta uuteen verrattuna on noin kolminkertainen pelkkään uutisjuttuun verrattuna ja sittenkin se useinmiten on ainakin osittain “käyttökelvoton”.
vaikka budjetti pitäisi, on aina olemassa riski että jotain piilevää vikaa jää jäljelle. Ja talo on kuitenkin loppupeleissä vanha talo.
Vanhan saa itsetehden huomattavasti uutta halvemmalla ns. kuntoon mutta ei siitä tosiaan uutta tule. Asuttava ja hyvä kumminkin. Edellyttää tietysti että rempat tehdään rakennusfysikaaliset seikat huomioonottaen, joihinkin kompromisseihin kumminkin joudutaan vaikkapa alapohjan osalta koska kapilaarikatkoja ei tuolloin tunnettu.
Ja remonteilla ei nyt tässä yhteydessä tarkoiteta laminaattia ja laattaa vaan vaikkapa eristeitä ja lto-ilmanvaihtoa
Nykyään lupamenettelyä on remppaamisenkin osilta tosin kiristetty, että säästö vanhan remppaamisessa ja uuden rakentamisessa ei ole ehkä enää niin merkittävä. Uudisrakentajalla kun kuluu tarvittaviin suunnitelmiin pohjatutkimuksiin valvojiin, vastaaviin ja lupiin sekä liittymiin helposti 20-30ke ja silloinhan ei ole saanut vielä oikeastaan mitään muuta kuin mustaa valkoisella. Vanhaa saa yleensä rempata vanhoilla määräyksillä. ei tarvi olla jokavälissä tilaa pyörätuolille ja katollekkin riittää yhdet tikkaat ilman kilometrien kulkusiltoja. Uudisrakennuksessa ei saa asua ennen muuttolupia mutta vanhaa rempatessa voi suurimmanosan aikaa asua jossain talonnurkassa tai piharakennuksessa jos vain itse jaksaa asua rempan keskellä.
Olellisinta homman kannattavuuden kanssa on kumminkin talon hankinta hinta joka ei pidä olla kovinkaan paljoa vastaavaa tyhjää tonttia arvokkaampi, oikeen huonokuntoisen kanssa arvo on tontin hinta-purkukulut.
Niille uusille laminaateille ja keittiöille ja vähän sieltä täältä uusituille sähköille tai putkille tai pelkälle kylppäriremontille ei pidä laskea mitään arvoa, kaikki menee kumminkin kunnon rempassa lavalle. Painumattomalle ehjälle sokkelille tai terveelle rungolle voi laskea vähän arvoa, myös uusituille ikkunoille tai vesikatolle sekä liittymille. Siinäpä ne arviointikriteerit kaikki muu menee lavalle.
Ja työtähän tuossa on aivan loputtomiin, mutta niin on uudessakin.
Jos talosta maksaa jo saman hinnan mitä uuden rakentaminen maksaisi ei hommassa tietenkään ole enää mitään järkeä.
“Vanhan saa itsetehden huomattavasti uutta halvemmalla ns. kuntoon mutta ei siitä tosiaan uutta tule.”
Varoituksen sana tähän. Tai kaikki tietenkin riippuu korjausrempan kunnianhimoisuudesta.
Minulla laajennus + peruskorjaus jälkikäteen analysoituna / arvioituna: materiaalit ~70 % ja työmäärä ~130 % vastaavankokoisen uudisrakennuksen kuluista.
Ja silti lopputulokseen jäi tehottomasti käytettyjä neliöitä ym. johtuen lähtökohdan rajoitteista.
Kiitos vastauksistanne.