Tämä nyt kuuluu sarjaan tieto lisää tuskaa.
Tässäkin käsiteltävässä asiassa on jäänyt täysin pimentoon eräs tärkeä, oikeastaan hyvin tärkeä asia ts. se, milloin lattia on valettu? Miksi se on tärkeä. Se johtuu siitä, jota jo säheltäjäkin tuossa edellä ansiokkaasti vihjaisi. Kiitos siitä hänelle.
Tässä korjausasiassa ei kannata pitää kiirettä, sillä sudelle hännnänteko on yleensä vaikeampaa kuin alkujaan kerralla kunnolla tehtynä. Kun on havaittu tuo käyristymä, niin sitä ei saa/kannata lähteä korjaamaan ennen kuin lattia on kuivannut kokonaan, koska silloin kuivuessaan se käyristymä palautuu osittain, mutta (yleensä koskaan) ei kokonaan.
Jos korjaus eli sinne alapuolelle asennetaan ennen kuin käyristymä on asettunut "kohdalleen" (osittain palautunut) tyhjätilaan eli käyristymän kohdalle "klossia", niin nyt palautuessaan ne aiheuttavat sen, että ennen käyristymää oleva kohta nousee eli sinne tulee puolestaan nyt "kopoa". Siis joudutaan ojasta allikkoon?
Koska laatta on tässä tapauksessa liian ohut, niin saattaa olla, että joudutaan vielä pahempaa eli "kun sutta juostaan pakoon, niin karhu tulee vastaan".
Tässä on yksi osoitus siitä, että suden korjaaminen on usein hyvin vaikea ja pihiys vielä vaikeampi eli laattaa ja ilmeisesti raudoitustakin on vähennetty, jos raudoittaja on ollut edes vähänkin perillä raudoituksesta ja hän on pyrkinyt korjaamaan yliraudoitusta.
Tässä asiassa, jos raudoittaja ja valuri olisivat olleet ammattinsa osaavia ja vastuuntuntoisia eikä vain rahastajia (?), niin heidän olisi pitänyt kieltäytyä ohennetusta laatasta eli pihiydestä (?).
(Tässä en väitä mitään, vaan kyseenalaistan. Siitä merkkinä on ?-merkit). Suunnittelija oli määritellyt laatan paksuudeksi aivan oikein 80 mm ja todennäköisesti myös raudoituksenkin aivan riittäväksi. Oletan! (Betonivalun minimi on kylläkin 50mm yleensä, mutta ei aina.)
Tässä (?) on myös kysymyksessä nykyaikaistettuna: "yhden euron suutari(t) tekee viiden euron vahingon". Sitten ihmettelyni menee täysin yli ymmärrykseni, jos vielä suunnittelijakin hyväksyi kyseiset "säästöt".
Ja sitten vielä retorinen kysymys: Miksi käytetään (kallista!!!???) suunnittelijaa, kun niitä ei noudateta, joten käytetään niitä halpoja ja osaavia suunnittelijoita, jotka ovat joskus jollakin raksalla nähneet tehtävän sitä sutta ja sekundaa luullen sen "hyväksi ja halvaksi"!
Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa kääntää puukkoa haavassa, vaan kertoa se, että luulo tietämisestä ja osaamisesta on pahinta myös rakentamisessa ja tiedä, mitä tiedät. Samoin siis toisaalta tieto lisää tuskaa ja raksahommissahan se on pitkälle sitä, että ollaan onnellisen tietämättömiä niin kauan, kunnes se jyrähtää kuin se kuuluisa salama kirkkaalta taivaalta.