Heippa,
Tontti on jo ostettu pääkaupunkiseudulta ja olisi tarkoitus saada rakennus kasaan noin 300000 eurolla.
Tarkoitukseni on seurata muutaman ystäväpariskuntani esimerkkiä ja rakentaa itse lähes tulkoon kaiken sallitun.
Suuri kysymys kuuluu, kuinka suurta rakennusta uskaltaa lähteä rakentamaan.
Tietysti olen tutustunut netistä löytyviin lukuisiin kustannuslaskureihin (mm suomirakentaa.fi, rakentaja.fi, opkk-laskuri jne).
Nämä antavat hyvin erilaisen kuvan kokonaiskustannuksista, rakentaja.fi:n laskuri oli kallein, ollen 165 m2-talolle 410000e, joka oli 150000e kalliimpi kuin suomirakentaa.fi (noista voi vähentää oman työn osuuden).
Sikäli nuo laskurit ovat sikäli epätarkkoja, koska kustannukset nousevat lineaarisesti neliöiden kasvaessa, joka ei voi pitää paikkansa.
Itselläni on pari suurehkoa remonttia alla ja toimin mukana kaverieni rakennusprojektissa. Ala ei ole siis täysin uusi minulle. Lisäksi talo on tarkoitus rakentaa hyvin yksinkertaisella pohjalla (suorakaide) EPS-harkkotalo (Malander, betoneineen noin 100e/m2), ontelolaatoin (70e/m2), kahteen kerrokseen. Sisämateriaaleiksi kelpaa halvemmat ratkaisut. Autotallit, takat ja spa-osastot saavat jäädä tulevaisuuteen ja pihaltakin saa löytyä aluksi vain nurmikkoa ja kivituhkaa, ja ehkä ihan pieni terassi.
Mielellään kuulisin kommenttia viime vuosina talonsa valmistaneilta, jotka päässeet noin 1500e/m2 kustannuksiin.
Onko pääkaupunkiseudulla enää mahdollista itse rakentaen päästä alle tuon?
No heippa vain!
Jos ei ole tonttikustannuksia enää, niin merkitystä ei ole sillä mihin rakentaa (Utsjoelta Hankoon), vaan miten rakentaa. Tuolla summalla rakentaa reilusti ja ei tarvitse materiaaleissa pihistää eikä muussakaan turvautuen huonoon ja heikkoon. Tämä tietenkin edellyttää tietoa ja taitoa sekä käytännössä että kirjaviisaudessa. Kun mainitset “itse rakentaen”, niin olet pessimisti hinnan ja laadun suhteen.
Mitään ei kannata jättää puolitiehen, koska jatko eli häntä aina maksaa tehtynä enemmän kuin alkujaan kokonaan toteutettu. Ei tarvitse tyytyä EPS:eihin, vaan heti parasta “pöytään” ja puurunkoisena. Jos rakentaminen kestää hieman kauemmin, niin se on sama kuin panisi rahaa pankkiin, sillä sillä tavoin voi “lyhentää sitä lainan maksua” eli huomattavasti pienemmän lainan muodossa.
Myöhemmin et myöskään tarvitse mitään kesäviilennyksiä, etkä ylimääräisiä talvilämmityksiä, sillä se talo kannattaa tehdä niin, että lämpö pysyy talvella sisällä ja kesällä liika ulkona ilman mitään erikoisia vempaimia. Kaikki kannattaa olla normaalia ja mitään erikoisuuksia ei kannata “harrastaa”. Talo ei kannata välttämättä olla laatikko, jossa on harjakatto. Kyllä siinä voi olla esim. erkkeriäkin sopivasti.
On merkillistä ajattelua, etteikö heti kannata tehdä hyvää ja lopullista kuin heikkoa ja näennäisesti halpaa. Se kostautuu.
Käytä nimen omaan osaavaa ja vastuunsa tuntevaa “konsulttia”, joka ei ole konsulentti vaan neuvonantaja, joka taas pystyy vaikka vääntämään konkreettisesti miten homma milloinkin pitää ja kannattaa tehdä . Kuuntele ja kysele paljon, mutta ennen kaikkea ajattele ja ymmärrä itse aina ensin ennen kuin teet mitään. Kysele aina niin kauan, että olet tajunnut asian.
Toisaalta, jos teet itse sutta, niin sinun ei tarvitse siitä teosta maksaa, mutta jos sen tekee toinen, niin silloin sinä maksat siitä teostakin. Siinä on usein suuri hinnanero. Jos taas huomaa myöhemmin, että jokin meni vähän pieleen, niin sitä ei kannata surra, jos ja kun se on tehty vakaasti harkiten, sillä usein valitettavasti käy niin, että kun se on valmis, niin huomaa, että olisi sittenkin kannattanut tehdä hieman toisin. Ei kannata siis myöskään jälkikäteen jossitella. Se ei johda mihinkään. Kun tekee, niin aina kannattaa katsoa siihen etupeiliin ja tietenkin myös taustapeiliin, sillä peruutuspeiliä ei ole. Ei ole!
Siis etukäteissuunnittelu joka vaiheessa on kaiken A ja O. Älä usko kaikkea ja varsinkaan niitä puheita, jotka tulevat sekundaa nähneestä luullen sitä hyvin tehdyksi. Kaikki pitää kyseenalaistaa kylläkin terveellä tavalla.
Älä ole lammas, mutta ei myöskään pässi.
En viitsi panna tähän loppuun sopivaa nimimerkkiä, sillä teksti puhukoon puolestaan. Kyseenalaista tämäkin teksti ja ajattele mitä potaskaa siinä on.
Sellainen vinkki että rinnetontti on käytännössä aina kallimpi rakentaa kuin tasamaatontti: Yleensä joudut tekemään erilaisia muureja tukirakenteita toisin kuin tasamaatontilla. Et voi ottaa sepeliä, mursketta, multaa, tms kuorma-autolla pihaan kipattuna (esim Metsäpirtin mullan tarjoukset) vaan noi joudutaan joko ottamaan hihna-autolla tai sitten purkamaan ja levittämään kaivinkoneen avulla kuorma-autosta, tuossa maksaa niin kaivinkonetyö kuin se kuorma-auton seisominen.
Mutta toisaalta valmis talo rinnetontilla on ihan kiva, eipä seiso vedet pihassa ja yleensä on näköalojakin kotoa. Eivätkä ohiajajat näe sisälle kotiin.
Jos vaihtoehtoina on, että tehdään hyvää tai ei tehdä ollenkaan niin itse ainakin olen aina löytänyt kompromissin, joka kelpaa. Lähtökohtaisesti kannattaa kumminkin tehdä riittävä iso. Ei ainakaan alle tuon 165 neliötä.