Rakentamisen tässä vaiheessa tälle ei taida voida enää mitään. Seuraavassa projektissa pitää kyllä kyseenalaistaa näiden rekennusalan asiantuntijoiden suunnitelmat alusta asti. Kuitenkin kaksi eri suunnittelijaa esitti samankaltaista rakennetta talliin. Ilmeisesti parhaat kyvyt haketuvat muualle kuin rakennusalalle.
Vika ei ole systeemissä, vaan siinä insinöörissä ja juuri siinä insinöörin kyvyissä? Miten niin? Vastaan itse.
Insinöörin pitää itse opiskella ja kouluttautua alalleen riittävästi, jota ei kuitenkaan koskaan saavuteta, vaan pyrkiä tiedoissa aina eteenpäin, sillä yhteiskunnan velvollisuus ei ole kaikkea hoitaa, vaan panna alulle se tiedon hankinta.
On turha marista siitä, että ei ole riittävästi opetettu. Luonto on se, joka tikanpojankin puuhun nostaa eikä mikään muu. Oppia saadaan eri paikoista ja varsinkin käytännössä reaaliopista, jonka pohjana ja alkuna on se koulusivistys.
Varsinkin insinöörillä on oltava sitä tiedonhalua. Valitettavasti kukaan ei tiedä kaikkea, mutta usein paljon kuitenkin.
Tuokin ruosun kysymys on ratkaistavissa ja ennen kaikkea aiheellinen, sillä tietokoneella ja sopivalla kaupallisella ohjelmalla. Olen taas sitä mieltä, että se on alan kunnon insinöörin pystyttävä ratkaisemaan myös “ruutupaperilla ja kynällä”. Jos sitä ei osaa vm. tavalla, niin silloin se tieto on sillä insinöörillä hyvin hataraa eli ei pysty silloin edes ajattelemaan/arvioimaan sitä tietokoneen antamaa lopputulosta onko se edes sinnepäin vai aivan toisin.
PS! Se sokkelin halkaisukin on myös huono, mutta on hieman parempi kuin eriste on kokonaan lämpimällä puolen. Se on kysyjän tapauksessa täysin tuomittava tekele. Kysyjän tapauksessa on paljonkin pashaa, mutta hän tekijän oikeuksiin nojaten teilasi itseltänsä kupin tyystin nurin. Voi aikoja , voi tapoja.
Oli miten oli, mutta koulutus meillä mättää. Hyvin harva insinööri opiskelee AMK:n jälkeen, sen näkee nykyisistä suunnitelmista. Yhä lisääntyvässä määrin tulee epäkelpoja suunnitelmia. Kaikkein huonoin tilanne suunnittelun tasossa on kosteus- ja homekorjausvaurioiden korjaussuunnittelu.
Inssi se mättää eikä mikään muu eli laiskat inssit ja vain sinne vihreälle oksalle pääsy. Sitten siellä pyritään pääsemään vain lomamatkailuun, jonka työnantaja eli työnantajan asiakkaat maksavat. Lopputuloksista eli suunnitelmista ei mitään väliä, kunhan liksa “juoksee”.
Kosteus- ja homekorjausten syynä on juuri nuo vastuuttomat inssit. Jos inssit tuntisivat vastuunsa, niitä korjauksiakaan ei tarvitsisi kovin tehdä, kun ne olisivat hyvin vähäisiä tapauksia.
Tietenkään inssit evät ole yksin syyllisiä, vaan niitä on toisen väristen kypärien alla kulkevia myös.
Niin, jos koulutus on puutteellista tai oppi ei uppoa kaaliin, yrityksen ja erehdyksen eli kokemuksen kautta oppiminen kestää kyllä vuosia ja vuosia, jona aikana sutta syntyy. Opit hallitsevalle vastavalmistuneelle kokemusta rakentamisesta kertyy lähinnä käytännöllisistä rakenneratkaisuista eli taloudellisesti edullisesta rakennustavasta ja sen sellaisesta. Kenttä on laaja, mutta tässä on kai puhe suunnittelijoiksi ryhtyvistä, joihin tehtäviin eivät suinkaan kaikki koulutettavat hakeudu. Erikoistutaan, usein kovin kapea-alaisesti.
Tuleepa mieleen juttu lääketieteen opiskelijasta erikoistumassa kurkku-, nenä- ja korvatauteihin. Keskustellessaan vanhan lääkärin kanssa tuli maininneeksi, että aihe on aivan liian laaja yhdelle ihmiselle, hän keskittyy nenän alueeseen. Siihen vanha lääkäri-, niin että kumpaan sieraimeen?
En tiedä, mitä tuleville suunnittelijoille nykyään opetetaan, mutta toivottavaa olisi, ettei moinen erikoistumismentaliteetti pääsisi vallalle rakennusalalla.
Sen, joka häärää siellä kentällä, on myös osattava suunnitella tai ainakin osattava nähdä onko suunniteltu rakenne edes sinnepäin. Tämä tarkoittaa sitä, että sen suunnittelijan on oltava siellä kentällä ainakin aluksi tai edes silloin tällöin “lapion ja vasaran varressa” konkreettisesti eli vanhan kaavan mukaan sanottuna kirvesmiehenä.
Siis suunnittelijan ja “kenttähenkilön” on vaihdettava paikkoja ja töitä aika ajoittain. Se lisää osaamista ja varsinkin näkemystä asiaan.
Suunnittelija, joka tekee konkreettisesti jatkuvasti “lapiohommia” osaa ja tietää miten rakenteet on suunniteltava ja toisaalta näkee myös muittenkin ratkaisuja, joista on sitten poimittava ne marjat pussiinsa eikä vai omia suunnitelmia, sillä omien virheiden löytäminen on vaikeaa,
Myös kun omia suunnitelmiaan alkaa konkreettisesti tekemään, niin silloin usein huomaa, että eipäs se olekaan tai saa olla noin käytännössä, vaan aivan toisin. Niin se menee.
Korkea koulusivistys ei ole tae osaamisesta, vaan se on se asenne.
nimim. (enpäs sano)
PS! tämä kysymysketju meni aivan “muille puille”, mutta toivottavasti ei harakoille! Menkööt, mutta ei harakoille.
Eli palataan lähtöruutuun. Sokkelin sisäpuolelle (lämpimälle) suunniteltu lämpöeriste on huono ratkaisu. Eriste pitää olla joko sokkelin keskellä tai sen ulkopuolella. Hyvin toimiva ratkaisu on esim “lämpöharkko” (jossa eriste keskellä).
Täällä kun on enimmäkseen näitä “harmaita hahmoja”, niin vaikea tietää millä koulutuksella näitä asioita puidaan…?
En ole insinööri.; ruosu vaan, mutta onko tosiaan aivan sen peruskoulutuksen saaneen insinöörin omassa hallinnassa ne jatkoopinnot ? Siis jos itse tykkää että joku 30-40 vuotta vanha todistus insinöörikoulutuksesta tänäkin päivänä pätee niin…? “Kerran insinööri-aina insinööri”? Tulityöcertifikaatti; puhumattakaan hitsauslisensseistä vaatii jatkuvaa dokumentoitua päivitystä että saa niitä hommia tehdä !
Tuolla aikaisemmin Monta mainitsi “yhteiskunnan” . Kyllä mielestäni yhteiskunnan pitäisi jopa vaatia että vastuullississa suunnittelutehtävissä olevien HENkilöiden pitää olla ajan tasalla ja tietää mitä tekevät! Hirvittävää kehitystä tapahtuu rakennusalalla; uusia materiaaleja j.n.e…!
Jos ei aikaansa seuraa niin ulkona ollaan…
Jos taas kerran kauppamerenkulkuun verrataan: Ei nykyään enää tähdistä suuntaa oteta , eikä kostealla sormella tuulen suuntaa määritellä…?
Eikä nykyvihollista enää pelotella “pystykorvalla”, niinkuin meikäläisen armeija-aikana…
Kertausharjoituksiin nämä inssit!
Merenkulussa laivan päälliköllä on erittäin tärkeä tehtävä :VASTUU ALAISISTAAN, oman henkensä uhalla; sama sodassa ryhmänjohtajalla! Yhtä suuri vastuu rakennesuunnittelijalla ? toisten terveys/henki saattaa olla/on kyseessä! Ei ehkäpä nyt aivan tässä tapauksessa, mutta periaattessa.!
Kerran ne merikapteenitkin sen tutkintonsa suorittavat. Käytännön työ panee sitten seuraamaan aikaansa. Niin se on suunnittelussakin, sitä kautta ne uudet materiaalit, rakenteet ja joskus työtavatkin työmaille päätyvät -annettuina asioina. Äärimmäisen harvoin tämä tosin pelaa vaikka aloitelaatikoita olisi kuinka paljon tahansa viisaiden käytettävissä. Niin se on poijjaat, että on pirun helppoa viisastella toisen töillä -puolin ja toisin- kun on täysin varmaa, ettei itse joudu sen toisen “vastuita kantamaan”.
Ei yhteiskunta voi huolehtia kaikkien säännöllisin väliajoin tehtävistä uudelleenkoulutuksista. Vastuunsa tuntevan on itse huolehdittava, että pysyy alallaan ainakin suunnilleen ajan tasalla. Ajan tasalla pysymisen vastuu ei ole myöskään sillä ns. työnantajalla, vaan se on sillä yksilöllä, jolla on oltava riittävää vastuuntuntoa ja tervettä asennetta tekemäänsä työhön. Hyvähän se on toisaalta, että työnantaja kouluttaa työntekijäänsä pysymään ajan tasalla.
Työnantajalla on asiakkaisiin nähden vastuu tehdystä työstä.