Olemme pohtineet seuraavaa asiaa. Meillä on tilanne se, että saataisiin lahjaksi tontti haja-asutusalueelta tai miten se nyt kannattaa hoitaa...lahjoitus, ennakkoperintä vai nimellinen "osto" ja kumman nimiin vai molempien? Tulevan anopin tontilta (tontilla anopilla omakotitalo) on tarkoitus lohkoa meille oma palanen, jolle olisi suunnitelmissa rakentaa omakotitalo. Lisäksi pohdintaa tuo se, että minulle (29-vuotta) tämä olisi "ensiasunto", mutta ei tulevalle ”avopuolisolleni”. Mitenköhän verohommelit ym. menee? Teknisenviraston puolelta olemme jo selvityksen tehneet.
Eli miten kannattaa hoitaa asiat taloudellisesti (verot + yms.)? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
A)Minä ”ostan” tontin nimelliseen hintaan
B)Minä saan lahjoituksen
vai
C) ”Avopuolisoni” saa tontin ennakkoperintänä
D) ”Avopuolisoni” saa tontin äidiltään lahjoituksena
E) ”Avopuolisoni” ostaa tontin äidiltään nimelliseen hintaan
Kaikki ratkaisut sopivat, kunhan saadaan taloudellisesti hoidettua. Mitä eri ratkaisut tulevat kustantamaan?
jos ostatte nimelliseen hintaan niin tarkistakaa että kunnalla ei ole siihen kiinnostusta koska kunta voi käyttää etuostooikeutta ja ostaa sen samalla hinnalla j
os hita on edullinen,myyjäjähän maksaa sit myös myyntihinnasta veroa 29% lahja vero tulee maksettavaksi jos saa lahjan mutta neuvoisin kyll soittelee verotoimistoon ja kyselee sielt noit ennakko ja lahjaverojuttuja kun sitt täytyy huomioida ne muutkin perilliset jos niitä on kun lapset ois kaikki kohdeltavana tasaarvoisina samoin verottaja voi kiinnittää myos huomiota nimelliseen kauppahintaan ja mättkäyttää taas verot eli soitto verotoimistoon ja kyselet sielt kaikki vaihtoehdot
niin voi mutt kelle kuuluu omistus oikeus esim. kuoleman jälkeen perikunta omistaa tontin ja sä talon ja vuokarasopimus loppuu ja perikunta ei ole valmis enään uusimaan vuokrasopimusta tai haluaa siitä enenmän mania? kun ainahan joku joskus kuolee ja sen jälkeen tulee kateus ja ahneus
Meillä oli sama tilanne ja ratkaisu oli vaihto-ehto B. Eli sain lahjan isältäni. Verotoimistoon selvitettiin vain tontin arvo joka oli alle perintäverorajan eli 3400€. Meni helposti läpi koska tontin arvo oli siltikin noussut kolminkertaiseksi 15 vuodessa.
Tuo ensiasunto ei vaikuta lahjatapauksesa mihinkään, se kun koskee varainsiirtoveroa. Ja jos tontin arvo on enemmän, kuin 3400€, niin anoppisi voi lahjoittaa molemilekin tuon summan edestä. Se, kumman vai molempien nimiin tontti tulee, on pieni asia jos rakennusprojekti on yhteinen. Eli yhteiseksi kaikki tai ei mitään.
Peten mielestä "Se, kumman vai molempien nimiin tontti tulee, on pieni asia jos rakennusprojekti on yhteinen. Eli yhteiseksi kaikki tai ei mitään. "
En jaksa kommentoida alkuperäistä kysymystä enemmälti (riippuu monista seikoista ja jälleen suosittelisin asianajajan käyttämistä; eikä tuollainen pikkuhomma maksa paljoa ja tulisi myös testamentit yms. tehtyä samalla kertaa). Peten kommenttiin on kuitenkin pakko sanoa, että sillä, kumman nimissä tontti on, on mahdollisessa avoerotilanteessa todella suuri merkitys. Se on silloin sen tontti, jolla on lainhuuto. Rakennus kuuluu lähtökohtaisesti tontin omistajalle. Pahinta on, jos toinen avokeista ostaa ruoka- ja muut yhteiset menot ja toinen maksaa nimissään olevalle tontille rakennettavaa taloa. Siinä sitten soppa tulee erotapauksessa. Avokki saa osoitella kuiteilla, mitä on maksanut, ja toivoa, että saisi pari ropoa lähtiessään yhteisestä kodista. Avioliitossa tuolla on vähäisempi merkitys, jos ei ole avioehtoa. Mutta silloinkin omistaja lähtökohtaisesti päättää, mitä tekee ja voi esim. testamentata stontin kenelle haluaa.
Kaikki rakentajat hoi! Tehkää muuten puolisonne kanssa keskinäinen testamentti, jollette halua, että kuolintapauksessa kaikki menee rintaperillisille. Yhteisessä projektissa voisi olla kohtuullisempaa, että rintaperilliset saavat vain lakiosan ja leski loppuosan, sillä puolison kanssahan kaikki on tehty ja maksettukin, eipä lapset ole yhteistä taloa tienanneet. Itse en haluaisi jättää leskeä pulaan, jos kuolisin. Vaikeaa on silloin muutenkin, saati sitten, jos puolet yhteisestä omaisuudestakin viedään. Mutta kukin tehköön, kuten parhaaksi näkee. Tärkeintä on, ettei mikään mene pieleen sen vuoksi, että ei ole viitsitty ajatella tulevaisuutta.
Jos et luota rintaperillisiisi, niin pitääkö niiden luottaa eli olla lojaaleja sinuun. Niin metsä yleensä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos lapsesi ovat (anteeksi) roistoja näissä perintöasioissa, niin mistähän se johtuu? Hoi hoi joutuukos jäljelle jäävistä vanhemmista kävelemään yhteisestä asunnosta toisen poistuessa sinne jonnekin. Hoitakaa eläessänne kaikki lapsillenne hallitusti, koska ainakin vielä perintöveto on liikaa. Jättäkää vain päälläolevat vaatteenne omistukseenne. Lapslla on vielä tulevaisuutta, vanhemmilla vain menneisyyttä.
Mutta jos lapset on alaikäisiä ,niiltä ei paljon kysellä ja sitten leski keskustelee viranomaisten kanssa jokaisen hammasharjan ostosta ja vallankin myynnistä.
Muita perillisiä ei ole ja nämä asiat olemme järkevästi hoitaneet. Samoin myös testamentit ja olemme huomioineet tilanteen, jos sattuisimme eroamaan. Eli nuo asiat eivät ole meille suurta kysymysmerkkiä. :-)
Ihan konkreettista tietoa olisin tarvinnut. Mikä on taloudellisesti järkevintä... Onko kenelläkään kokemusta asiasta. Teknisessävirastossa olemme käyneet ja siellä asia ok! Verottajalta asiaa kysyin, mutta tuli tosi ympäripyöreitä vastauksia. Täytyy mennä eri virkailijan juttusille.
Meillä sama tilanne, lakimiehen ja notaarin kanssa keskusteltiin. halvin ratkaisu tontti lahjana minulle, siitä lahja veroa meidän tapauksessa n 3000€.
Jos otat ennakkoperintönä, vero saman verran mutta sit ‘joskus’ kun loppu perintö tulee saatavaksi maksat siitä isomman veron kun kaikki ennakkoon saadut lasketaan siihen samaan.
Niin ja tuleehan toi tontti yhteiseksi jos meette esim naimisiin sen lahjoituksen jälkeen, jos ootte jo naimisissa tulee kalliimmaksi kun lahja vero on pienempi omille lapsille, mutta lapsen puoliso maksaa omasta osuudestaan ison veron, esim meillä jos oltaisiin oltu jo naimisissa vero olisi ollut +14000€
Avioliitto ei muuta omistusta mitenkään. Tontti on ja pysyy sen omaisuutena, jolla on lainhuuto. Eri asia on se, että jos ei ole avioehtoa, ero- tai kuolintilanteessa tehdään omaisuuden ositus. Erotilanteessa ei tontin omistajan tarvitse antaa tontista osaa vaan voi maksaa rahalla toisen ulos. Kuolintapauksessa eloonjänyt voi vedota tasinkoprililegiin, eli jos hän omistaa enemmän omaisuutta, ei ole velvollinen luovuttamaan mitään kuolinpesään (=>perillisille).
Montalle: vaikka lapsiin luottaisi, niiden puolisot voivat heittäytyä tosi ahneiksi ja manipuloida perillistä. Ja perintöveronhan verottaja ottaa heti, vaikka leski hallitsisi edelleen asuntoa. Eli voi olla lapsillekin rasittavaa periä puolet asunnosta, jossa leski asuu vielä ehkä vuosikymmeniä, ja maksaa siitä perintöverot, vaikka faktisesti ei saa vielä mitään käteen. Ja Ruopsa oli oikeassa: jos lapset ovat alaikäisiä, kaikesta omaisuuden käytöstä on tehtävä tiliä holhousviranomaisille. Eikö lapsille riitä noin neljännes vanhempien yhteisestä potista? Miksi pitäisi antaa heille puolet? Eiväthän he ole tehneet mitään tuon omaisuuden eteen. Minusta on parempi, ettei leski jää pulaan ja lapset saakoot sitten lisää omaisuutta, kun leskikin kuolee. Ja jos omaisuutta on enemmälti, ainahan on kiva, jos voi jo elinaikanaan lahjoittaa lapsille jotain.
Kiitos miccelson! Emme ole naimisissa (ainakaan vielä). Meidän tapauksessa on varmaan kanssa hyvä tuo lahjoitus. Eli verot on tällä tyylillä pienemmät (siis ero on huomattava). Kustannuksia kannattaa todellakin laskea!!! Ei ole niin yksinkertaisia nuo asiat ja herkästi mennään tunnepuolelle. Jossitellaan herkästi asioita (ero, perintö ja lapset). Nyt ei ole kyse siitä vaan pelkästään kustannuksista. Miten kannattaa taloudellisesti toimia.
No joo toi naimissa juttu vähän sotki asiaa… kuitenkin jos omalle lapselle lahjoittaa on vero aivan jotain muuta kuin jos lahjoitat esim puolet oman lapsen puolisolle/avopuolisolle. (en nyt muista prosentteja/rajoja ulkoa), Meillä erotus olisi ollut reippaasti yli 10K€ enemmän jos avopuolisolle olisi mennyt puolet. Pankki ‘vaati’ keskinäisen testamentin kun tonttia käytettiin lahjan vakuutena.
Oikeassa olet tontti on sen jolla on lainhuuto. Talo kuitenkin ko. tontilla voi olla molempien omistuksessa.
No joo toi naimissa juttu vähän sotki asiaa… kuitenkin jos omalle lapselle lahjoittaa on vero aivan jotain muuta kuin jos lahjoitat esim puolet oman lapsen puolisolle/avopuolisolle. (en nyt muista prosentteja/rajoja ulkoa), Meillä erotus olisi ollut reippaasti yli 10K€ enemmän jos avopuolisolle olisi mennyt puolet. Pankki ‘vaati’ keskinäisen testamentin kun tonttia käytettiin lainan vakuutena.
Oikeassa olet tontti on sen jolla on lainhuuto. Talo kuitenkin ko. tontilla voi olla molempien omistuksessa.
Meille lahjoitti tonttimaan vaimon pappa. Meni puoliksi molempien nimiin. Luultiin (ja niin sanottiin etukäteen verotoimistosta), että minun puoliskosta joutus maksamaan 3. veroluokan verot, mutta koko lahjavero tuli kuitenkin 1. veroluokan mukaan. Ei valitettu verotuksesta Meidän tapauksessa tonttimaa haja-asutusalueella ja arvo aika alhainen, joten verohyöty jäi silti satasiin.