Uuden ulkoverhouksen teko suunnitelmissa ja heräsi kysymys, onko ok lyödä tuulensuojalevy suoraan vanhan ehjän pystylaudoituksen päälle? Siihen sitten koolaus ja uusi ulkoverhous. Seinärakenne nykyisen vanhan pystylaudoituksen alla on: tervapaperi, vaakalaudoitus, ja villat jotka asensin jo aikaisemmin sisäkautta vanhojen sahanpurujen tilalle.
Käväisi mielessä miten tuulensuojalevy reagoi allensa jäävän, hyvässä maalissa olevan pystylaudoituksen kanssa. Toisaalta hassulta tuntuisi lähteä tähän väliin toista ilmarakoa tekemään…
Eikö mitään näkemyksiä aiheesta?
Idea syntyi kesällä kun näin valtakunnallisen firman tekemässä rintamamiestalon julkisivua tuohon tyyliin. Eli vanhasta ulkoverhouksesta (pystylaudoitus) vain rimat pois ja tuulensuojalevy suoraan siihen vanhan, maalatun seinälaudan päälle. Siihen sitten koolaus ja uusi ulkolaudoitus. Omassa talossa seinä jolle tätä ratkaisua suunnittelin on rakenteeltaan aivan vastaava.
Eilen sitten kiskoin rimat irti ja löin tuulensuojalevyt paikoilleen. Vuosikymmeniä vanha seinälauta oli kaikkialta tiivistä, paksua ja ehjää, sanoisin melkeinpä parempaa kuin uusi. Päällä oleva vanha maalipinta toki läpäisee kosteutta heikommin kuin raaka lauta, mutta pois lähteneiden rimojen tilalta puu on aina joka välissä 5 cm levyiseltä kaistalta maalaamatonta. Onhan lautojen välissä lisäksi jokusen millin raotkin, mikä toki osaltaan syö uuden levyn tuomaa lämmöneristyshyötyä, mutta päättelin sen huolehtivan samalla ilman kierrosta rakenteissa.
Uuden ulkoverhouksen teko menee kevääseen, joten suojasin koko seinän räystäältä asti väljällä pressulla joka on kunnolla irti seinästä. Vaikka uusi tuulensuojalevy ei saanut tippaakaan sadetta, yökosteutta se tuntuu varastoivan pintaansa kiitettävästi pressuilla suojattunakin. Toisaalta yhtälailla ulkoilma pääsee levyn kanssa tekemisiin tulevaisuudessakin koolauksilla aikaansaatavista tuuletusraoista.
Mutta mutta… seinän pressutus oli välttämätöntä koska talitiaiset iski levyyn kiinni heti. Siinä ei kahvitaukoa ehtinyt pitämään kun levyn pinnassa oli jo rotanmentävä kolo. Valmistajan nettisivujen ja rautakauppiaan mukaan hankkimani tuulensuojalevy soveltuu talven yli pintamateriaaliksi rakennuksiin joista puuttuu ulkoverhous. Nähtäväksi jää miten perusteellisesti se korkeapaineessa ja keväällä tulee kuivumaan. Näillä nykyajan materiaaleilla kun on kymmeniä ominaisuuksia joita mattimeikäläinen ei tunne alkuunkaan.
Kaikkea ei kerkiä ainakaan meikäläinen lukemaan ja kommentoimaan ajoissa! Eikähän siinä mitään, noinhan sitä tehdään paljon, ihmetyttää vaan että mikä riivatun kiire se tuli niitten levyjen kanssa näin talvea vasten…? Niitten asentaminenhan on nopea vaihe, olisi mielestäni voinut kärvistellä vielä yhden talven, ja sitten keväällä kaikki kerralla valmiiksi asti…! Kuten itsekkin jo olet huomannut niin tiettyä lisähommaa aiheutuu nyt! Täytyy tosiaan estää tehokkaasti lintujen pääsy , muutenhan siellä talvehtii kaikki kylän tiaiset!
Sitten mainitsit noista vanhan laudoituksen pienistä raoista ?
Tuliko se alareuna tiiviiksi, niin ettei ilma pääse kiertämään siellä tuulilevyn takana; ja hiiret menee tunnetusti pienestä raosta!
Sitten tietysti tärkeää hiiriesteen asennus uutta verhousta tehtäessä!
Totta on ettei kiirettä kannata pitää. Tässä tapauksessa se johtui ensi viikolla tehtävästä vesikaton uusimisesta, jota varten yläosastaan hieman normaalista poikkeavan seinän tuulensuojalevytys oli tehtävä ennen kuistin katon liitoskohdan pellitystä. Siinä samalla sitten levytin koko seinän jotta rakenne tulee alhaalta asti tiiviiksi. Katonkin olisin muuten tehnyt kesäaikaan, mutta talo ostettiin vasta nyt alkusyksystä ja vanhan vuotavan katteen vaihto on välttämätöntä nyt ennen talven tuloa.
Kannattaisiko suosiolla vain purkaa ne alla olevat rakenteet veke ja asentaa kokonaan uudet kerrokset? Olen töissäni törmännyt lukemattomia kertoja näihin “epämääräisyyksiin”, että on vanhoja rakenteita jätetty uusien alle ja sitten ihmetellään, että mitäs ihmettä tässä on oikein puuhailtu.
Suosittelen pitämään ainakin huolta siitä, ettei hyvin vesihöyryä läpäiseviä kerroksia jää ns. tuplakerrosten väliin. Tällöin minimoit ylenpalttisen kosteuden tiivistymisen rakenteisiin. Ulkoverhouslauta esim. on hyvinkin tiivistä tavaraa verrattun esim. tuulensuojalevyyn.
Kyllä varmasti kannattaisi. Tämän kokoisessa talossa se vaan niin tolkuttoman iso työ ettei rahkeet riitä kaiken rakentamiseen uudelleen. Etenkään kun viimeisestä pienestäkin remontista on aikaa 49 vuotta eli kaikki paikat huutaa remonttia yhtaikaa. Toki jos lähdettäisiin tekemään isolla budjetilla ja palkatuilla ammattimiehillä, mutta näin omatoimirakentajana tulee priorisoitua hommat tärkeysjärjestykseen. Niin se tämä talo on rakennettukin eikä yksikään välttämätön rakennusosa vielä osoita olevansa elinkaarensa päässä.
Koska sisäpuolella on vain tervapaperi, kannattaa vanha verhous purkaa pois.
Rakenteen pitää nykytietämyksen mukaan harventua ulospäin.
Toisaalta olen äärimmäisen kiitollinen ettei tervapaperin tilalla ole muovia, joskin rakenne silloin harvenisi ulospäin…
Lueskelin vasta nyt tätä ketjua…
Tuliko seinän sisäpintaan höyrysulku (muovi)?
Onko 1970-luvun tuulensuojalevyissä käytetty asbestia? Porasin tuuletusaukon 1974 vuonna rakennetun talomme seinään ja siellä oli huokoinen tuulensuojalevy. Sellainen melko pehmeä. Sisältäälöhän tuo asbestia?
Ei sisällä.
Ok, kiitos tiedosta. Työterveyslaitoksen sivuilla oli maininta, että tuulensuojalevyissä olisi yleisesti asbestia käytetty.
Luin tämän viestiketjun vasta nyt, jolloin on todettava, että taas on tehty ja tehdään sitä, jota yleisesti sudeksi todetaan. Se susi paljastuu vasta vuosien myötä. Sen paljastuminen yleensä nopeutuu, kun talo susineen myydään.
Uusi omistajahan tutkii heti jo seuraavana päivänä mitä tuli “säkissä” ostettua. Sitten alkaa vasta se talon todellinen hinnoittelu uudestaan. Siinä sen kaupan kokonaishinta saattaa nousta prosenttuaalisestikin huimiin lukemiin. Siinä on vain ja ainoastaan aina siis vain yksi voittaja-ammattiryhmä, olipa niiden työskentelynsä lopputulos mitä tahansa. En uskalla sanoa niiden “työläisten” ammattinimikettä, mutta kuitenkin sen verran, että niiden haalareissaan on liituraitoja.
No lopuksi mitä haluan sanoa: vanhan “rintsikan” tai sen tapaisen rakennuksen saneeraus varsinkin nykymalliin ja kuosiin on sitä kuuluisaa rakettitiedettä. Kun siinä saneerauksessa se laiskuuskin on aina mukana. Mitä enemmän saneerataan eli luullaan korjattavan, niin sitä huonommaksi kokonaisuus menee. Ts. saneeratkaa rintsikka edelleen rintsikaksi ja antakaa sen olla harakan pesänä edelleen. Maksakaa edelleen se energiasyöppöys, sillä se on myös terveydelle, joka tärkeintä, paras vaihtoehto.
“Rintsikan” tapaisen talon ostoa havitteleville ostajille: Kiertäkää kaukaa varsinkin nykyaikaistettu “rintsikka”, jossa ei ole säilytetty edellee sitä täysin rintsikkyyttä, jos haluatte säilyttää terveytenne mahdollisimman pitkään. Jos kuitenkin ostatte rintsikan tapaisen talon, ostakaa sellainen, jota ei ole mitenkään saneerattu tai (voi helv…) stylistetty/stailattu, niin pilatkaa itse se saneeraamalla eli “korjaamalla” nykymuotiin. Nykyajan talot on jo heti tehty useimmiten susiksi.