Vanhan talon purkaminen

No, nyt kun on jo aloitettu, niin ei kai siinä muuta kuin jatkaa sitten purkamista !
Onhan tuolla edellä jo annettu suht. hyviä vinkkejä. Paljon on meininki muuttunut niistä ajoista kun noita taloja tehtiin talkoovoimin ja “vuorovelkasilla”!
Minäkin kerkesin monissa olemaan vielä mukana, vaikka ei pää ollut vielä kovin korkealla; Käsitykset alipalkatusta lapsityövoimasta kun olvat nekin siihen aikaan hiukan erilaiset; mutta kumminkin mielestäni ihimilliset ja terveet, ainakin siellä missä minä kasvoin. Työt jaettiin kykyjen ja voimien mukaan, ja aina sitä oli pojankoltiaisillekin tekemistä: Työkalujen langaamista, naulanpäitten ruostesuojaamista j.n.e.
Perustusten teko; “junttatalkoot” olikin sitten raavaampien miesten hommaa, mutta mukana piti olla, jos ei muuta niin vastuksina!
Nykyään purkutyötäkin koskee yhtä kovat määräykset kuin rakentamistakin, ennen ne laskettiin spurguhommiksi!
Siis vaikkapa sen tekee perheen voimalla, niin on huolehdittava siitä että “työläisillä” on vakuutusturva onnettomuuden varalle. Aina voi sattua: ja joskus riittää että kerran sattuu…! Alaikäiset on mielestäni parasta pitää poissa näistä hommista , monestakin syystä!
Ja kyllä siinä purettavassa rakennuksessa on  tosiaankin paljon talteenotettavaa. Runkokin on  varmaan vanhaa kunnon tavaraa, josta voi tehdä uutta “resninkiä”, pitää vain varmistua siitä että sitä mahdollista hometta ei levitellä eteenpäin, mutta jos nyt ei uuteen asuinrakennukseen, niin rakennetaanhan sitä muutakin…
Kupari- ja rautaromun voi viedä romulaan, aina siitä muutama kymppi irtoaa , mutta jos on vielä asbestia sisältäviä kaapeleita, niin ne on käsiteltävä asbestijätteenä! Mitenkä lienee tilanne muuten tuon asbestin kanssa tässä…???
Tästäkin voisin kirjoittaa vaikka novellin, ja vähän “kevennystäkin”, mutta katsotaan myöhemmin ajan puitteissa.

Liekkö tuohon osto/myynti prosessiin ennää aihetta palata, kun aikaa vaikuttaa kuluneen jo liikaa.
Senverran sanon. että myyjä on mato! Jos olisi tuosta remontista mainittu, niin ehkäpä olisi ne hälytyskellot alkaneet soida jossain, ja olisi joku voinut vaatia kuntoTUTKIMUSTA? Sekin on ihmeellistä ettei tarkastajalta ole saatu minkäänlaista kommenttia ? Venyttikö tahallaan, kun valitusaika on 3kk?
Olisi pitänyt vain jaksaa hiukan lisää !
En nyt osaa muuta kuin toivoa että kaikki kumminkin järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla.
“Aina on joku jolla on huonommin asiat, ja jokainen päivä maan päällä on hyvä päivä”!