Meillä oli kotona sama ongelma talon hankkimisen jälkeen (rakennettu 1950). Pari kertaa saimme viemärin vetämään “Kodin Putkimiehen” ja vaijerin avulla, mutta sitten tuli tukos jota ei saatu millään auki (pulautteli alkuun kuvaamallasi tavalla ja haju oli “ihana”). Soitimme paikalle puhtaanapitolaitoksen auton joka meni talon ulkopuolelta käsin viemäriputkistoon sisälle painepesurin kaltaisella laitteella (jossa tosin tehoja huomattavasti kotikoeita enemmän) ja puhalsi tukoksen pois. Vaijeri meni meillä tässäkin tapauksessa vain tukoksesta edestakaisin läpi sitä kuitenkaan poistamatta. Sanoivat että ajan mittaan tukokseen kertyy niin paljon paperia sun muuta että ei sitä enää saa vaijerilla pois.
kiitoksia, jo näistäkin vinkeistä. siispä kokeilemme tuota puhtaanapitolaitos menetelmää. sillä tuli pistettyä noita viemärin aukaisuaineita useammalla eurolla. ensin nestemäisiä ja sitten vielä rakeita (niagara-450) ja sillä kun luulisi viimeistään aukeavan, paitsi eivät kyllä kulje hirmu hyvin viemärissä eteenpäin kun virtausta ei juurikaan ole. tulipa vaan mieleen josko joku osaisí selittä ilmiön... eli ennekuin lähdin laittamaan vaijeria viemäriin niin yritin tyhjätä sitä, no lopetin veden lappaamisen siinä 250-300 litran kohdalla. ja pelkästään jo siksi että mitä pitemmälle meni sitä enemmeän vesi haisi ja alkoi olla jo todella likaista. jääkö siis niin paljon vettä johonkin makaamaan? en muuten suosittele samaa kenellekään, ihmettelen itsekin kuinka vaivaiduin, no kaikkea täytyy uteliaisuudestaan kokeilla.
Itse avasin 60-luvun talon valurautaviemärin näin: Paikallistin tukoksen viimeisen lattiakaivon (autotallissa) ja saostuskaivon väliin sillä logiikalla, että vesi tulvi sitä viemäriin laskettaessa myös tästä autotallin kaivosta.
Autotallin kaivo on vanha valurautakaivo, jossa on melko pinnassa kierretulppa rassaamista varten. Tästä tulpasta ujutettiin viemäriin sisään jäykkää vaijeria (halk. n. 10-12mm), taisi olla vanhasta sähkölinjasta peräisin. Vaijeria joutui välillä mutkan tai muun muhvin ulkoneman sattuessa eteen käsittelemään aika voimalla ja kääntelemään. Pienellä yrityksellä vaijeri eteni putkeen kuitenkin aika kivasti.
Sitten eten tuli itse tukosl. Sen tiesi siitä, että vaijerin eteneminen ei yrityksistä huolimatta enää sujunut, ja töksähdys on jotakin pehmeämpi kuin viemärin kulman aiheuttama.
Tämän jälkeen vaijerin toinen pää kiinnitettiin laastinsekoitus-porakoneeseen, jolla vaijeria alettiin sitten pyörittää, pyörii aika vinhasti siis. Pienet pyöräytykset jotta saadaan vaijeriin kieroa, hieman survomista, muutamia tällaisia toistoja, ja pääsimme tukoksen läpi.
Tukokoksen avauduttua viemäristä tosiaan virtasi "kohisevana koskena" mitä mustinta ja klimppisintä lientä jonkin aikaa kaivoon.
Tästä jatkoimme etenemistä niin, että vaijerin pää jo kukisti saostuskaivosta. Sitten vaan pora täysille, ja koko ajan pyörittäen, tasaisella vedolle vedimme vaijerin takasin ulos.
Meillä oli 50-luvulla olevassa talossa betoniviemäri ja se tuppasi tukkeutumaan aika ajoin, kerran-pari vuodessa. Putki oli todennäköisesti liikkunut, ja siihen kohtaan alkoi kerata “tavaraa”. Tein itse puhdistuslaitteen: taipuisaa kevuttä muoviletkua, päähän puusta (oli tarkoitus myöhemmin tehdä kestävämmästä materiaalista, mutta aloinkin rakentaa uutta taloa) veistelin päähän kartion (jollaista putkimiehetkin käyttävät, tosin metallista). Ensin poralla reikä sisään, ettei mene läpi ja kun olin muotoillut sopivaksi pienellä poralla eteenpäin yksi reikä ja viistoon taaksepäin neljä reikää. Letkun toinen pää hanaan kiinni ja kartio viemäristä putkeen. Idea on siinä, että tukos avataan alapäästä ja mömmöt valuu sitä mukaa kaivoon. Kartion suihkut vetävät letkua itsestään putkeen ja samalla avaa tukoksen ja putsaa putke. Tällä tavalla homma toimi kätevästi ja ei tarvinnut tilata erikseen putkimiestä.
No jopa tuli kirjoitusvihreitä tuohon tekstiin, mutta eiköhän asia selvinnyt!