Ulkopintana nyt pelkkä n.15cm-20cm paksua hirttä, sisältä myös pelkkä hirsi.
Onko kokemusta?
Riittääkö pelkkä runkoleijona? Paksuus?
Toiset sanoo villasta, että hengittävyys kärsii… toiset sellusta, että kutistuu ja huonoa, kun puhalletaan märkänä…
Mihin tässä uskoa?
Ettei tulis tehtyä ihan pommia.
Kiitos!
Kerro edes se mitä sinä haet? Toisekseen se ei olehengittänyt edes sadan vuoden aikana, niin miten se voi tulevaisuudessa hengittää?
Meille selitettiin jatkoa ajtellen, että tärkeää on säilyttää talon rakenteiden hengittävyys.
Muuta filosofiaa asiasta en osaa selittä, kun en edes ymmärrä mitä se loppupelissä tarkoittaa.
Haemme talolle pitkäikäisen eristyksen ja sitä, että lämpö pysyy uunia lämmittäessä mielellään sisällä, eikä pakkanen tunge seinistä torppaan.
Jotainhan sille on tehtävä ennen ulkovuoren asennusta.
Hirsien välissä pellavarive.
Jos pitää se hengittävyys, jota ei ole koskaan ollutkaan, niin miten se voi vastaisuudessa säilyä? Mutta sen voi korjata säilyttämällällä hengittämättömyys. Jos tämä ei ole mahdollista, niin mitäs sitten? Silloin sinun on käännyttävä niiden poppaukkojen ja -akkojen puoleen. Rakennusfysiikka ei tunne hengittävää rakennnetta.
On varmasti mukava lukea noita edellisiä viestejä joissa asiasisältö on tasan nolla.
Hengittävyyden säilyttämisellä neuvojat ovat tarkoittaneet sitä, että seinästä/katosta ei tehdä muovin/eristelevyn avulla ilmatiivistä, vaan rakenteen läpi pääsee ilma edelleen liikkumaan. Tämä ilman liikkuminen tarkoittaa sitten vetoisuutta, kosteusongelmia ja lämmönhukkaa. Hyvin monet puhuu tuosta hengittävyydestä tässä yhteydessä, mikä kuvaa asiaa ihan ok. Se vaan ei mahdu kaikkien kuuppaan.
Hengittävyydessä on se ongelma, että sisältä pääsevä vesihöyry saattaa kondensoitua rakenteisiin kylmällä ilmalla. Vanhoissa rakenteissa tästä ei ole välttämättä ollut haittaa, kun eristevahvuudet ovat olleet pieniä (sisältä tuleva lämpö pitää rakenteen riittävän lämpimänä) ja tuuletus on pelannut. Kun eristeitä lisätään, saattaa rakenteeseen syntyä kastepiste.
Eli, jos itse muuttaisin millään tavalla vanhan rakennuksen lämmöneristeitä/rakenteita, laittaisin sisäpuolelle höyrynsulun ja päivittäisin ilmanvaihdon toimivaksi (koneellinen poisto ja paluu lto:lla, oikein säädettynä) Muut tavat sisältävät riskinsä, mutta niitäkin tehdään edelleen. Monella “asiantuntijalla” on omat mielipiteensä, mutta teetäppä vaikka suunnitelmat rakennesuunnittelijalla, jos siis epäilyttää.
Lisään vielä vähän.
Eli älä lisää pelkästään ulkopuolelle eristettä (runkoleijonaa tms.), huonoin vaihtoehto. Rakenne voisi olla seinässä sisältäpäin esim. seuraava: Hirsipaneeli, 2x2 koolaus ja 50mm villa (tässä välissä myös sähköt jne niin pysyy muovi ehjänä), höyrynsulku, 2x5 liukukoolattuna hirsinseinään ja 125 villa (liukukoolaus ei välttämätön vanhassa hirsitalossa, pienen elämisen takia ehkä hyvä laittaa varmuuden vuoksi), vanha hirsiseinä, tuulensuojalevy, 3x1 koolaus tuuletusrakoa varten, utv hirsipaneeli.
Katosta vanha pintamateriaali pois, kattotuolien alapintaan höyrynsulku, 2x2 koolaus (villat vielä väliin jos haluaa ja taas sähköt jne tässä välissä) pintamateriaali 2x2:iin kiinni. Vintin puolelle puhallusvillaa vanhojen purujen tms. päälle niin paljon kuin mahtuu, huomioiden, että räystäiden tuuletusraot ei tukkeudu.
On lämmin ja toimii.
No jos seinän läpi kulkee ilmaa, niin sisällä “tuulee”. Kosteuden siirtyminen on sitten toinen juttu.
Tuollapa suunnitelmalla lahoaa ja homehtuu taas yksi hirsitalo, joten kysyjä tee se, niin hetken päästä saat vain ihmetellä millä hinnalla sen lahonneen talon saisi taas kuntoon tai kaatopaikalle. Polttopuinakin sillä on huono lämpöarvo.
Monta on hyvä ja perustelee mielipiteensä. Ja kun kysymys on esitetty, niin siihen voi vastata niinkuin omasta mielestä on oikein, eikä vain huudella jonnin joutavia.
Esittämässäni ratkaisussa päästää ns. nykyaikaiseen tilanteeseen, joka on erittäin varma tapa. Poikkeavaa on ainoastaan ylimääräisenä oleva 15cm hirsirunko, joka jää höyrynsulun kylmälle puolelle kondenssivedeltä suojaan. toisen koolauksen voi toki siirtää myös hirsiseinän ulkopuolelle (ei niin leveänä), jos haluaa säästää lattiatilaa. Talo vaan näyttää vähän hauskalta, kun kivijalka on niin “sisällä”.
Kokemusta näin remontoiduista hirsitaloista ja toteutetuista uusista taloista on kymmenen vuoden ajalta, eikä ongelmia ole ilmennyt, kun toteutuskin on ollut laadukas, joten tosiaan kaipaisin aika kovaa perustelua, miksi tällä ratkaisulla talo homehtuu.
Mutta montan tapanahan ei ole perutella mitään, ainoastaan vaan todeta: “se vain on näin”.
Sehän kosteus tiivistyy ja huurtuu varmasti siihen hirren ja eristeen väliseen “saumaan”, kun se rivesauma on usein sitä ja tätä eli tiivistymisvaata on 100%.
Vähänpä on kokemusta edes tekemisestä ja jos vielä lukeminenkin on pysähtynyt/jäänyt “seitsemäänpäivään”, niin tekeminenkään ei auta, sillä se myös pitää myös osata ja hallita sekä ymmärtää.
Yllä on karkea malli, miksi rakenne on ns riskirakenne.
Jos höyrysulku toimii 100%:sti niin teoriassa toimii, mutta jos hs on yksikin reikä tai muu viilto, on kosteusvaurio todennäköinen. Mallissa hirsi on kokonaan pakkasen puolella ja pahin kondenssialue on juuri hirren pinnassa. HS vuototapauksessa kondenssi alkaa jo lämpöeristeen ensimmäisessä kolmanneksessa. Turvallisin tapa on eristää talo ulkopuoleleta.
Kiitokset kaikenkarvaisista vastauksista 
Tarkoituksena olisi, jos mahdollista säilyttää sisäpinta (talon sisällä) sillä vanhalla komialla hirrellä.
Eli vaihtoehdoksi jää ulkopuolen lisäeristys.
Ymmärän kastepisteen, mutta mikä on eriste materiaali ja paksuus yms. sulut, jotta kastepiste ei osu “pahimpaan” paikkaan tässä kyseisessä kohteessa, kun eristetään ainoastaan ulkop. ja sisältä jätetään hirret näkyviin. Hirren paksuus n.15-20cm.
Kun panet mahdollisimman “reiättömän” höyrynsulun, niin eristeen lisäys ulkopuolelle kuinka vähän tai paljon vain on riskitön. Määrä eli kerroksittain saumat eri kohtiin korvaa laadunkin.
Elmukelmua hirren päälle, nii on komia. Lasitus ympäri sisäpintojen suojaa hirttä sopivasti antaen UV suojaa.
Lisättäköön vielä, että jos panet höyrynsulun ulkopuolisen eristeen ja hirren väliin, niin silloin villamäärä on oltava minimissään noin 125 mm.
Vanhan hirsitalon eristäminen on aina haastava juttu. Yleensä vanhaa ei saada nykyvaatimusten arvoihin eikä liene tarvettakaan.
Paras eriste ulkopuolelle on puukuitueriste. Se kestää kosteutta parhaitten mineraalisiin eristeisiin verratuna. Jos hirsipinta jätetään näkyviin, tulee seinästä ilmaa läpäisevä ja ilman mukana pääsee sisäilman kosteutta eristekerrokseen. Jos siäilmasto pidetään alipaineisena esim ilmanvaihdolla ei tätä ongelmaa ole, mutta vetoa seinistä todennäköisesti ei saada pois.
Hirren sisäpuolelle voi tietenkin rakenta ohuen seinäkerroksen, johon laittaa höyrysulun voi ulkopuolelle asentaa myös mineraalipohjaiset eristeet.
Toivottavasti yksi ei vielä ehtinyt lahottamaan, mutta jos ehti, niin eihän se ole paljonkaan eli ei nyt suurempi katastroofi. Toisaalta, jos kaksi kymmenen vuoden aikana mätänee niin kuin ilmeisesti tekee viestien perusteella, niin siinähän on silloin molemmat liikaa.
Höyrynsulku pysyy hyvin ehjänä kun se ei ole suoraan sisäpinnassa, vaan eristeiden välissä. Hyvin toimii.
Toisten päähän vain ei mahdu mitään muuta kuin se oma ajatus joka on ainoa oikea ja kaikki muut ovat väärässä ja sillä selvä. Mutta minkäs teet, eipähän ole mun häpeä.
Niinhän se on. että yksi (silakka) on pieni joulukalaksi. Toisaalta höyrynsulun paikka ja tarpeellisuus ei ole koskaan ennakolta määrätty muuten kuin että rakenne on oltava oikea ja siinä höyrynslku rakenteeseen nähden oikeassa paikassa.
Kulloistakin rakennetta mietittäessä ja tehtäessä on oltava Monta asiaa täysin hanskassa ja hanskat hallitusti käsissä sekä teoriassa että käytännössä. Pelkkä tekeminen ei opeta riittävästi sitä tarpeellista teoriaa ei sitten millään, jos kaiken lisäksi ajatuskykykin on puutteellinen ja kulkee ajopuuna, kun on nähnyt tehtävän sitä sutta ja sekundaa ja lukuhommatkin ovat keskittyneet vain "seiska- yms-juttuihin".
Tottahan kokemus on se opettavinta, mutta se on nojauduttava ajatuskykyyn ja sen tuomaan osaavaan harkintaan. Sehän on myös niin, että mitä vähemmän on niitä (omia) lapsia, niin sitä paremminhan sellaiset osaat "neuvoa" lasten kasvatuksesta. Kyllä siinäkin se omakohtainen kokemus auttaa. Tämä on täsmälleen samaa rakentamisessakin. Leikkimökistä tai koirankopistakin saatu "oppi" on hyvin köykäistä ja usein se on sitä. Myöskään pelkkä tohtori ei tee täysin osaavaa rakentajaa.
Betonitohtori ja yksi, kiitokset… jotain avautui…jatkamme tästä.
Toki luen mielelläni kertomuksia, mitä kukakin on seiniinsä "haudannut"ja mitä siitä millonkin on seurannut 